Vauvalomalla viinialueella

IMG_7891”Oletteko menossa babymoonille”, ovat monet kaverit ja tutut kysyneet meiltä viimeisten kuukausien aikana. Babymoonin tarkoituksena on viettää aikaa vain kahdestaan kumppanin kanssa ennen kuin lapsi saapuu maailmaan. Emme ajatelleet tehdä mitään sen kummallisempaa, mutta lyhyellä varoitusajalla varasimmekin huoneen mieheni lapsuudenkodista eli ihanasta Babylonstorenista ja vietimme siellä kolme hyvin rentouttavaa päivää.

BT 1
IMG_7840.JPGBT 2Entiset työväen talot on muutettu ihaniksi ja tilaviksi kaksioiksi tai kolmioksi, joissa on todella skandinaavisen selkeä sisustus. Kaksi lonkkaongelmaista nukkui todella hyvin isossa pehmeässä pedissä. Hotellin aamiaisella Babel-ravintolassa suurin osa raaka-aineista tulee tilan puutarhasta ja kaikki yksityiskohdat on vaan niin hyvin ajateltuja.

IMG_7837IMG_7836IMG_7831.JPGTilalla voi puuhata kaikenlaista. Aamuisin järjestetäänpuutarhakierros ja kävely tilan ympäri. Iltapäivällä hyppäsimme Land Roveriin ja ajoimme Simonsberg-vuorelle katsomaan auringonlaskua nauttien virvokkeista. Kylpylän yhteydessä oleva kauneushoitola tarjoaa Dr Hauschka ja Esse-hoitoja, mutta me päädyimme vain saunomaan ja pulikoimaan lämmitettyssä poreammeessa ja uima-altaassa. Illallinen Babel-ravintolassa kruunaa ah-niin-ihanan päivän.

IMG_7876IMG_7886IMG_7890.JPGSattumalta tilalla järjestettiin samaan aikaa Teas & Tisanes-yrttiteetyöpaja, jossa pääsimme sukeltamaan paikallisten rohtokasvien ihmeelliseen maailmaan.  Rooibos-yrittäjille se oli myös työnkin ja tuotekehittelyn takia todella hyödyllinen tapahtuma. Siitä myöhemmin tällä viikolla. Tietoa tulevista työpajoista löytyy täältä.

 

Mainokset

Moderni afrikkalainen taide(varkaus)

IMG_7221

Huomaan, että alan tulla vanhemmaksi, kun olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota taiteeseen. Olen aina ollut taiteellinen ja kävin Espoon kuvataidekoulua kymmenisen vuotta, mutta vastikaan olen alkanut miettimään enemmän taidetta kotimme sisustuselementteinä ja myös investointina. Kun ensi kerran näin kaverini Marlene Steyn valtavia maalauksia, tiesin, että joku kaunis päivä omistan hänen salvadordalimaisen teoksensa. Marlene kertoi silloin vaatimattomasti, että hänen teoksiaan on esillä viime syyskuussa avatussa Zeitz Museum of Contemporary Art Africa (MOCAA). Kävin siellä vanhempieni kanssa pari kuukautta sitten, mutta unohdin kuvat puhelimeni uumeniin.

IMG_7230[1].JPG

Marlene Steyn

IMG_7244.JPGIMG_7243[1]

Marlenen töiden lisäksi pidin Kudzanai Chiurain valokuvista, joissa hän kuvaa eteläisen Afrikan muuttuvia sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia dynamiikkoja. Niissä kuvataan myös siirtomaahistorian, länsimaisten kulutustottumusten ja sisällissotien ja kriisien vaikutusta afrikkalaisiin tiloihin ja yhteiskuntiin.

Kudzanai Chiurai

IMG_7242[1]

Myös swazimaalaisen Nandipha Mntambon työt ovat vaikuttavia. Ilmeisesti hän on viettänyt aikaa Mosambikissa, koska eri työt ovat saaneet vaikutteita Portugalin siirtomaa-ajasta ja härkätaisteluista. Teoksessa ”Praca de Touros” tummaihoinen naishärkätaistelija ajan kuluttamalla härkätaistelustadionilla saa miettimään siirtomaa-ajan jälkeistä Mosambikia ja sukupuolten rooleja afrikkalaisessa yhteiskunnassa. Vietin lukiossa vuoden vaihto-oppilaana Meksikossa, joten ymmärrän espanjan kautta portugalia ja olen kiinnostunut siitä, minkälaisen lattarijäljen Portugali jätti eteläiseen Afrikkaan Angolaan ja Mosambikiin. Myös Vela Sikubhekile- teoksen lehmännahasta valmistetut puvut valkoisessa tilassa ovat upeita, mutta samalla pelottavia.

IMG_7226

Nandipha Mntambon Praca de Touros

IMG_7225

Nandipha Mntambon Vela Sikubhekile

Vaikka et olisikaan modernin taiteen ystävä, visiitti museossa kannattaa jo arkkitehtuurin puolesta. Vanhaan viljasiiloon rakennettu museo on vaikuttava rakennus, jonne tulvii valoa avattujen siilojen ja kattoikkunoiden kautta.  Sisäänpääsy maksaa ulkomaalaisilta R180 ja kattoterassilta on hieno näköala Pöytävuorelle. Oma suosikkini Marlenen töistä on muuten alla oleva ”Self-raising Hour”, joka ei ole Zeitz MOCAA:ssa. Museon rahoittaja Jochen Zeitz on kuulemma ostanut sen omaan yksityiseen kokoelmaansa. Se taisi olla myös pikkuisen liian kallis meikälaiselle. Kysyin Marlenelta, että missä mahtaa herra Zeitz asua, jos minusta tulisikin taidevaras. Saimme hyvät naurut, kun suunnittelimme taidevarkautta. Parimetrisen teoksen varastaminen voikin sitten olla aika hankalaa.

self raising hour.JPG

Marlene Steyn, Self-raising Hour

IMG_7237

 

Eteläafrikkalainen vappu

IMG_7697[1]Eräs täällä pitkään asunut suomalainen perhe järjestää täällä ihanan vappulounaan kavereilleen joka vuosi, mutta viime kerrasta olikin jo aikaa! Viime vuonna olimme matkalla kotiin Afrika Burn-festivaalilta ja sitä edellisenä vuonna surffasimme Sri Lankassa. Vuonna 2015 yritin selvitä Nepalin jälkijäristyksissä tulematta hulluksi ja 2014 taisin olla Ruotsissa työmatkalla.

Rakastan pitkiä lounaita. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää. Ei ole mitään parempaa kuin suomalaiset (tai pohjoismaiset) kala-alkupalat.  Isäntä savusti lohifileet suomalaisessa savustuspöntössä. Perunasalaatti ja nakit upposivat tähän mahaan. Taisin syödä suurimman osan Abban sinappisillistä, koska uskottelin itselleni, että eihän Abban sillissä mitään listerioosia ole. Olin täysin unohtanut Wiener Nougat-suklaan olemassaolon! Tippaleipiäkin ja kotitekoista simaa oli tarjolla.

Samaan aikaan, kun kaikki muut paitsi minä nauttivat snapseja ja lauloimme perinteisiä juomalauluja, Etelä-Afrikan työläiset vaativat parempaa perustuloa. Täällä vappu on siis työväen päivä. COSATU (The Congress of South African Trade Unions) ja SAFTU (SA Federation of Trade Unions) ovat kaksi taistelevaa ammattijärjestöä. SAFTU ajaa minimikuukausipalkkaa, joka olisi R12500 kuukaudessa. COSATU tyytyy 20:nen randin minimituntipalkkaan (R3200 eli 210 euroa kuukaudessa), jonka parlamentti hyväksyi viime marraskuussa. COSATU on tässä asiassa huomattavasti realistisempi,  mutta ymmärrettävästi SAFTU:n aloite saa paljon kannatusta köyhien työläisten keskuudessa. Miten 210 euroa kuukaudessa riittää elättämään perheen? Maatilojen työntekijöiden minimipalkka on vielä vähemmän: R18 tunnissa. Kotiapulaisten tulisi mukamas pärjätä R17:n tuntipalkalla.

Monella olisi varaa maksaa enemmän esimerkiksi puutarhurilleen tai sisäkölleen, mutta he eivät maksa, koska he ovat tottuneet siihen, että apua saa halvalla.  Vertailun vuoksi me esimerkiksi maksamme siivoojallemme R52 tunnilta. Jo töihin pääseminen on tullut todella vaikeaksi monelle. Julkisen liikenteen virkaa ajavat yksityiset minibussitaksit laskuttavat joka vuosi enemmän, mutta palkat eivät nouse samaan tahtiin. Kapin metropolin junaverkosto on aivan sekaisin huonon hallinnon ja kaapeleiden varastelun takia. Monet lähtevät kotoaan töihin neljän viiden aikaan aamulla ehtiäkseen töihin kahdeksaksi.

 

 

 

 

Paviaaniongelma

IMG_2806.JPGEilen istuimme mökillä ulkona lounaalla Antonin kanssa, kun valtava urospaviaani juoksi edessämme olevan nurmikon poikki naapuri perässään.  Nousin salamannopeasti ylös, nappasin pöydältä ensimmäisen käteeni sattuneen esineen ja huusin kovaa. Anton oli siinä vaiheessa juossut jo paviaanin perään.
IMG_2772.JPG
Karhupaviaanit (chacma baboon) ovat  yleisiä eteläisessä Afrikassa ja se on viidestä paviaanilajista suurikokoisin. Paviaanin vartalon pituus on jopa yli 80 senttimetriä, hännän pituus isoilla  kavereilla myöskin yli 80 senttimetriä ja ne saattavat painaa yli 30 kilogrammaa. Meidän luona vieraillut silverback oli varmasti sitä kaikkein isointa sorttia.
IMG_2792
Paviaaneja näkee paljon Cape Pointissa ja Hyväntoivonniemellä ja Kapin vuorilla. Ennen paviaanit söivät juuria, siemeniä ja hyönteisiä Betty’s Bayn vuorilla Harold Porterin kasvitieteellisen puutarhan rinteillä, mutta vuonna 2011 kaikki muuttui Betty’s Bayssä. Suuren puskapalon jälkeen paviaaneille ei ollutkaan tarjolla ravintoa, joten he alkoivat kaivaa ruokaa lukitsemattomista roskakoreista. Fiksut paviaanit tajusivat, että ihmisiltä saa helpommin ravintorikasta ruokaa. Miksi viettää tuntikausia puskassa siemeniä jyrsien, jos keittiöstä voi hakea suklaamuffinssin? Paviaanit ovat oppineet avaamaan ovia ja ikkunoita. Yksi paviaani sai rikottua naapurin autotallin kattolevyn niin, että se pääse pujahtamaan talliin sotkien koko paikan.
IMG_2805.JPG
Paviaanit on todella pelottavia. Jos ihmisellä on kädessä ruokaa, paviaani kokee, että ruoka on tarkoitettu jaettavaksi. Pitkät ja terävät hampaat voivat saada todella pahaa jälkeä. Valitettavan usein paviaanit eivät pelkää naisia, koska naiset kiljuvat ja juoksevat niitä karkuun. Pari kertaa olen nähnyt valtavan uroksen laukkaavan talon kulman takaa kohti keittiön avointa ovea ja olemme juokseet kilpaa: minä ovea sulkemaan, hän päästäkseen keittiöön.

Paviaanit siis kannattaa jättää omaan rauhaansa eikä niitä saa ikinä ruokkia.

Shakkia ja maiden uudelleenjakoa

IMG_7513[1]Blogissa on ollut vähän hiljaista viime viikkoina. Pienokainen kasvaa kovaa vauhtia vatsassa ja yöllä nukkuminen alkaa olla hankalaa. Hänestä on selkeästi tulossa aktiivinen tyyppi, sen verran potkunyrkkeilyä siellä harrastetaan. Lisäksi olimme parin viikon sisällä kolmissa häissä, joten kiirettä riitti.
IMG_7515[1].JPG
Samalla olemme mielenkiinnolla seuranneet viimeaikaisia poliittisia tapahtumia. Uuden presidenttimme Cyril Ramaphosan johdolla on alettu uudistamaan hallintoa ja monet Zuman aikakautta edustaneet hyvin korruptoituneet valtion virkamiehet ja ministerit ovat saaneet kyytiä. Ramaphosa on vaikuttava johtaja, joka selkeästi osaa pelata shakkia. Hän myös tietää, miten pitää massat tyytyväisenä ja siihen liittyy hyvin voimakkaasti Etelä-Afrikassa maanomistus. Maaliskuun alussa parlamentti hyväksyi aloitteen valmistelun, joka lopulta mahdollistaisi maiden haltuunoton ilman korvausta. Erityinen komitea alkoi valmistella tämän ehdotuksen läpiajoa, josta saamme ilmeisesti tietää enemmän elokuun loppuun mennessä. Aiheeseen tietysti liittyy vahvasti vuoden 2019 parlamentti- ja presidentinvaalit ja äänestäjien takaisin saaminen, koska ANC on menettänyt paljon ääniä Zuman valtakauden aikana DA:lle ja radikaalimmalle EFF:lle.
IMG_7517[1].JPG
Yleisesti ottaen maanomistukseen ja erityisesti maatalousmaan omistukseen liittyy  erilaisia totuuksia ja tilastoja. Fakta on kuitenkin se, että maareformille on suurta tarvetta, jotta siirtomaa-ajan ja apartheidin aikaiset vääryydet voidaan oikaista. Oikealla tavalla toteutettuna se voi antaa valtavasti erityisesti yhteyskunnan heikoimmille maaseudulla, jossa mahdollisuuksia on vähän. Paljon maatalousmaata on AgriSA:n mukaan jo siirtynyt mustien omistukseen maan koillis- ja itäosissa vuoden 1994 jälkeen. Western Capen provinssissa luku on noussut 0:sta prosentista vain 4,9:ään prosenttiin. Vastaavasti KwaZulu Natalin provinssissa, joka on vahvasti zuluheimon hallinnassa, 73,5% viljelymaasta on mustien omistuksessa. Alueelliset erot ovat valtavat.  Perinteisesti zulut haluavat maata KwaZulu Natalista ja esimerkiksi xhosat Eastern Capen provinssista. Valtio on myös monella tasolla osaltaan epäonnistunut maiden uudelleenjakamisessa. Ja mitä maita tässä nyt sitten jaetaan ja millä perusteella? Sitä ei kukaan tiedä, koska suurin osa eteläafrikkalaisista kuitenkin asuu kaupungeissa eikä heitä kiinnosta maanviljely. IMG_7518[1]Erilaiset tarinat kuitenkin leviävät aika nopeasti. Viime viikolla parillakin viinitilalla Stellenboschissa ja Hemel-en-Aarde-laaksossa vieraili miesten porukka, joka kyseli tilojen päälliköiden perään. Eräällä tilalla päällikkö ei juuri ollut paikalla, ja porukka ilmoitti työntekijälle, että ”they came for the land”. Koomista ja pelottavaa samaan aikaan. Koomista, koska valtion päättäjät ovat tehneet selkeäksi sen, että maiden haltuunotto tulee tapahtumaan rauhallisesti tiukkojen sääntöjen puitteissa. Toisaalta se on pelottavaa, koska täällä väkivalta ja riehuminen on usein se ainoa tapa saada äänet kuuluviin. Onneksi mieheni ei ole enää viininviljelijä.

Kuvat päiväkävelyltä Betty’s Bayn ja Hangklipin väliltä.

 

Lounas Creation-ravintolassa

IMG_7337Muutama viikko sitten kävimme perheeni kanssa pitkällä lounaalla Creation-ravintolassa Hemel-en-Aarde-laaksossa. Kävin Creationissa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja ruoka oli silloin(kin) todella hyvää. Täällä valitettavasti tulee aika nirsoksi ruoan suhteen, koska tuoreita ja hyviä raaka-aineita on tarjolla ympäri vuoden. Suomessa käydessäni kohtuuhintainen ravintolaruoka on usein suuri pettymys, kun taas Kapissa hinta-laatusuhde on usein enemmäkin kuin kohdallaan.IMG_7338IMG_7340.JPGCreationin Tasting Roomissa voi tilata viiden ruokalajin ja kahdeksan viinin maistelulounaan alle 40:llä eurolla (plus tietysti reilu tippi). Koimme, että kahdeksan viiniä olisi ollut parin viinitilan jälkeen jo ihan liikaa eli valitsimme jatkuvasti vaihtuvalta listalta alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan, jotka kaikki tarjoiltiin sopivien viinien kera. Ruokaa oli juuri sopivasti ja hinta R400 (alle 30 euroa) per henkilö viineineen. IMG_7342.JPGRaskaana olevat tai vastuuntuntoiset autoilijat voivat valita viinin sijasta TWG:n teet ruoan kera. Kiva ajatus, mutta kokemuksen jälkeen voin sanoa, että vihreän popkorniteenteen juomisen jälkeen suosin vettä näin vivahteisten ruokaelämyksien kanssa.

IMG_7343.JPGIMG_7336.JPG

Viiniä Hemel-en-Aarden laaksossa

IMG_7310Meidän mökiltä on noin puolen tunnin ajomatka Hermanuksen lähellä sijaitsevaan Hemel-en-Aarden laaksoon. Vihreiden vuorien välissä tunnelma on autenttisempaa kuin viimeisen päälle stailatuilla viinitiloilla Stellenboschissa tai Constantiassa.
IMG_7337.JPG
Hermanus on suosittu lomakaupunki niin paikallisten kuin ulkomaalaisten keskuudessa ja lomakausina se täyttyy jo liiaksi. Joululomilla Antonia on vaikea suostutella esimerkiksi lounaalle Hermanukseen ruuhkien takia. Kaupunki on suosittu syystä: se sijaitsee lähellä metropolia, rannikko on valtavan kaunis, kaupunkia ympäröi kauniit vuoret, ainutlaatuinen fynbos-kasvillisuus ja hienot  maastopyöräily- ja vaellusreitit. Eniten Hermanus tunnetaan etelänmustavalaista, jotka talvella tulevat uiskentelemaan rantapromenadin lähelle. Paras tapa nähdä valaat on kuitenkin hypätä veneretkelle.

IMG_7286.JPGIMG_7283.JPGHemel-en-Aarde-laakson tilat tunnetaan palkituista chardonnay-viineistä ja päiväretken ehdottomasti kruunaa lounas ja yhteensovitetut viinit pitkän kaavan mukaan Creation-tilalla. Aloitimme päivän aamuviinillä Hamilton Russell-tilalla, jonne vie kiemurteleva sypressien reunustama tie. Tila tunnetaan chardonnaysta ja pinor noirista. Viinit ovat keskimäärin kalliimpia kuin monilla turistien suosimmilla suurilla ja teollisilla viinitiloilla, koska pientuottajat valmistavat vain pienen määrän kutakin viiniä. Miljöö on todella sympaattinen ja kotoisa, joten pienen lammen rannalla viihtyy helposti pidempäänkin.
IMG_7288.JPGIMG_7279.JPGJatkoimme matkaa Newton Johnson-tilalle, josta on huikeat näköalat laaksoon ja merelle yli melkein meidän mökille asti. Kaikki maistelut maksavat R35-R80, mutta maksaminen kannattaa, koska viileän, palkitun chardonnayn maisteleminen huikaisevissa maisemissa on sen arvoista.

IMG_7294.JPGIMG_7293.JPGOma suosikkitilani on viinin,  arkkitehtuurin ja sisustuksen puolesta Ataraxia. Tilan tarina viinitilana alkoi vuonna 2004, kun nykyiset omistajat ostivat 47 hehtaaria maata paikalliselta maanviljelijältä. Tila sijaitsee yhdellä laakson korkeimmista kohdista ja kirkolta näyttävässä rakennuksessa on paljon paikallisten taiteilijoiden värikästä taidetta IMG_7306.JPGIMG_7311.JPGIMG_7328.JPGMukaan tarttui muutama pullo Ataraxian makoisaa Serenity-viiniä, joka on 25 prosenttia Pinor Noiria, 25 prosenttia Cinsaultia ja 50 prosenttia eteläafrikkalaista Pinotagea. Pinotage-rypäle jalostettiin Etelä-Afrikassa vuonna 1925 ja se on Pinor Noir- ja Cinsault-rypäleiden sekoitus. En rehellisesti sanottuna pidä Pinotagen jälkimausta, mutta punaviinien sekoituksissa se toimii.

Ataraxiasta suuntasimme kaverin Chris Alheitin Alheit Wineyardstilalle, jossa hän antoi meille pienen viininvalmistuskierroksen sadonkorjuukiireistä huolimatta. Chris on kansainvälisesti palkittu viininvalmistaja. Siitä lisää perjantaina.

 

 

Viineistä kiinnostuneille

IMG_7197.JPGMaaliskuun alussa viininviljelijät ja -valmistajat juoksevat pitkin viiniköynnösrivejä tarkistamassa sokeripitoisuuksia. He tekevät pitkiä päiviä paahtavassa auringossa pellolla ja hiilidioksidia pulputtavien viinitynnyreiden vieressä. Käyn nykyään aika harvoin tiloilla, mutta kun pohjoisesta saapuu perhettä tai ystäviä, viinimaisteluissa ja ravintoloissa on mukava käydä.
IMG_7204.JPG
Vanhempani ja isoveljeni viettivät noin viikon etelän lämmössä ja kävimme perinteisessä Constantiassa kolmella tilalla ja ulkomaalaisille vähemmän tutussa, pinot noirista ja chardonnaysta tunnetussa Hemel-en- Aarde-laaksossa Hermanuksessa. Kaikilla viinialueilla taitaa olla kavereita viljelijöinä tai/ja valmistajina eli on mukavaa saada yksityiskierroksia tiloille heidän opastaminaan. Anton on myös hyvä opas, koska hän tietää viinistä kohtalaisen paljon. Vierailuista lisää myöhemmissä postauksissa.
IMG_7201.JPG
Usein Kapiin matkaavat kaverit ja tutut kysyvät neuvoa viinitilojen suhteen. Tämän blogin tarkoituksena oli saada tekosyy tehdä viinikurssi ja perehtyä vielä enemmän Etelä-Afrikan viineihin, mutta kasvavan vatsanseudun takia viininmaistelu saakin odottaa ainakin elokuuhun. Stellenbosch on alueena kuuluisin, mutta Kapin provinssin  voi jakaa kahdeksaan viinialueeseen:

Constantia Kapkaupungin lähipaikka noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungin keskustasta Pöytävuoren kansallispuiston ympäri M3-tietä myötäpäivään. Etelä-Afrikan viinihistoria alkoi täältä 1600-luvun lopussa. Yhdeksän tilaa tarjoaa hyvää viiniä, näköaloja, huippuravintoloita ja arkkitehtuuria.

Stellenboschissa valikoimaa onkin jo liikaa tarjolla! Lähes 200:lta viini- ja viinirypäletilalta löytyy majoitusta yhdestä tähdestä kuuteen, ravintoiden määrä on valtava ja valtavan kauniit Cape Dutch- arkkitehtuurille tyypilliset valkoiseksi maalatut rakennukset läikittävät maisemaa. Stellenboschiin ajaa noin tunnissa N1- tai N2-valtateitä riippuen päämäärästä Stellenboschissa.

Helderberg sijaitsee Stellenbosch eteläpuolella Stellenboschin ja Somerset Westin välissä. Alue tunnetaan valkoviineistä ja siellä on paljon hienoja golfkenttiä sitä kaipaaville.

Durbanville sijaitsee niin sanotun boerewors- esiripun takana Kapkaupungin pohjoispuolella. Boerewors on eteläafrikkalaisista grillijuhlista tunnettu makkara ja nimi tarkoittaa afrikaansiksi maanviljelijän makkaraa. Eteläafrikkalaiset vitsailevat näkymättömästä esiripusta, joka siis jakaa Kapkaupungin englantia ja Durbanvillen afrikaansia puhuvat väestöt. Muutamilta tiloilta on hienot näköalat Table Bay-lahdelle ja Pöytävuorelle.

Franschhoekin kylä sai nimensä ranskalaisten hugenottien mukaan, jotka pakenivat Euroopan vainoja Etelä-Afrikkaan 1600-luvun lopussa. Alueella tuotetaan paljon Etelä-Afrikan kuohuviiniä ”Cap Classique” ja alueella on paljon huippuravintoloita. Viinijunalla pääsee helposti tilalta toiselle ilman autoa.

Hottentots-Holland vuorten takana sijaitseva Elgin tunnetaan viileämmästä ilmastosta . Viinirypäleiden kypsyminen alueella tapahtuu hitaammin vaikuttaen viineihin. Monet viinitilat ovat edelleen ”normaalien” perheiden omistuksessa verrattuna esimerkiksi moniin Stellenboschin, Franschhoekin ja Constantian tiloihin, joita omistavat upporikkaat ja yritykset erilaisten rahoitusjärjestelyiden kautta. Monille tiloille pitää varata maisteluaika etukäteen, koska maisteluiden järjestäminen ei ole heidän päähommansa. Ajomatka Kapin keskustasta on alle puolitoista tuntia. .

Hemel-en-Aarde on oma suosikkialueeni. Taivaan ja maan mukaan nimetyssä laaksossa on pientuottajia ja erityisesti muutamia chardonnayta on palkittu kansainvälisissä viinikilpailuissa. Jylhät vuoret muodostavat kauniin taustan maalaismaisemalle. Päivän laaksossa voi helposti yhdistää yöhön tai pariin Hermanuksen lomakaupungissa. Sinne ajaa Kapista noin kahdessa tunnissa.

Swartland tarkoittaa mustaa maata afrikaansiksi. Sateiden jälkeen alueelle endeeminen kasvillisuus renosterbos eli sarvikuonopuska näyttää mustalta. Sarvikuonot on kuitenkin aikoja sitten tapettu sukupuuttoon ja korvattu viljelymaalla. Swartlandia hehkutetaan innovatiivisena ja hipahtavana viinialueena: nuoret viininviljelijät kokeilevat rohkeasti kaikkea uutta ja luomuviljelytavat ovat pop.

IMG_7215.JPG

 

 

Koulunkäynti (rikkaassa) Etelä-Afrikassa

IMG_6739Olin sunnuntaina piknikillä Antonin veljen perheen kanssa. Veli oli kutsunut Kirstenboschin puutarhaan kavereitaan, koska hän asuu vaimonsa ja viisi kuukautisen tyttärensä kanssa Lontoossa. Puutarha oli täynnä kauniista päivästä nauttivia perheitä. Anoppini tuli luokseni nauraen ja sanoi pilke silmässä, että häneltä kysyttiin, että olemmeko jo ilmoittaneet poikamme kouluun. Poikamme on siis kuusi kuukautta vanha ja hän vielä pyörii vatsassani.

IMG_6747Äitini toi minulle luettavaksi Anu Partasen kirjan Pohjoinen teoria kaikesta – Parempaa elämää etsimässä. Kirjassa Partanen tarkastelee amerikkalaisen ja pohjoismaisen keskiluokan elämää. Suomessa terveydenhuolto, koulutus, päivähoito ja vanhempainvapaat ovat kaikkien lasten ulottuvilla. Yhdysvaltalaisen järjestelmässä, jossa raha ratkaisee lapsen tulevaisuuden jo hyvin varhaisessa vaiheessa, on myös valloilla Etelä-Afrikassa. Köyhät kyykkyyn, randit ratkaisevat.

Monet kaverini, jotka tulevat Etelä-Afrikan mittakaavassa hyvin toimeentulevista perheistä, kävivät peruskoulun apartheidin loppumisen aikana ja sen jälkeen. Monilla heistä oli mahdollisuus päästä hyviin valtion kouluihin suurinta kansanosaa syrjivän järjestelmän ja siitä johtuneen kaupunkien segregaation takia. Osa heistä kävi yksityiskouluissa, koska ne olivat silloin edullisempia. Etelä-Afrikan koulujärjestelmä on kuitenkin rappioitunut vuosikymmenien saatossa ja suuri osa tuntemistani ihmisistä laittaa lapsena Model C-kouluihin, jotka ovat osin valtion ja osin lukukausimaksujen rahoittamia. Toiset maksavat pitkän pennin yksityiskouluista.
IMG_6749.JPG
Kouluihin on vaikea päästä. Siihen vaikuttaa sekä asuinpaikka että vanhempien taito neuvotella koulujen kanssa. Kalleimmat koulut Etelä-Afrikassa maksavat yli 100 000 euroa koko peruskoulun ja lukion ajalta. Tämä kattaa siis vain lukukausimaksut. Koulupuvut, kirjat ja harrastukset tulevat sitten erikseen. Model C-koulujen hinnoista en toistaiseksi tiedä, mutta pitää kai sitten alkaa ottaa selvää. Ilmeisesti asuinalueemme perusteella voisimme saada lapsemme Camps Bayn Model C-kouluun.

Vanhemmat puhuvat kouluista todella paljon. Samoin kuin jenkeissä, paine hyville arvosanoille on kova, koska rahat usein revitään vanhempien selkänahoista. Sen lisäksi perheen maksavat suuria summia henki- ja terveysvakuutuksista ja liikkumisesta eli autoista, koska julkinen sairaanhoito ja liikenne on usein puutteellista tai olematonta. Kun hyvintoimeentuleva joutuu maksamaan ensin palkastaan 30-45% veroja saamatta mitään takaisin, ei paljon naurata. Suomessa saa verorahoilla ihan valtavasti.
IMG_6743.JPG
Amerikkalainen malli on yksi syy, miksi eräät kaverit ovat pakkaamassa kaksi lastaan koneeseen ja muuttavat Uuteen-Seelantiin, kunhan äiti saa työviisumin sairaanhoitajana. Hän ei enää jaksa venyttää penniä ja elää jatkuvan stressin kanssa.

Antonin äiti tietää suhtautumiseni valtaviin koulumaksuihin ja yksityiskouluihin liittyvään elitismiin, joten vastaukseni oli naurahdus. Hän myös tietää, että hänen oma brittityylisen poikien sisäoppilaitoksen käynyt poikansa on ajatellut saattaa lapsemme koulutielle Suomessa. Ei ainoastaan koulumaksujen puutteen takia, mutta myös kielen ja kulttuurin takia. Meille on myös tärkeää, että jossain vaiheessa lapsemme asuisivat lähempänä Suomen sukulaisia.

Siilon huipulla

IMG_7084Lauantaina oli suppailemassa eli melomassa stand up paddle boardillani Sea Pointin edustalla. Kaupunki ja Pöytävuori on aina kiva nähdä mereltä käsin. Tajusin samalla, että en ollut vielä käynyt uuden Waterfrontilla sijaitsevan Silo-hotellin ravintoloissa. IMG_7078.JPGEntinen viljasiilo rakennettiin jo vuonna 1924 Afrikan korkeimmaksi rakennukseksi ja se oli Etelä-Afrikan maatalouden teollistumisen maamerkki. Viljavaraston operatiivinen toiminta suljettiin vuonna 2001 ja pitkään rakennus oli ilmeisesti tyhjillään. 28-huoneen hotelli avattiin vasta viime maaliskuussa. Samassa rakennuksessa sijaitsee viime syyskuussa avattu afrikkalaisen modernin taiteen museo Zeitz MOCAA (Museum of Contemporary Art Africa), jonne olen menossa ensimmäistä kertaa parin viikon päässä vanhempieni kanssa.

ts-rooftop-dining-2-720x420Tänään kävin ensimmäistä kertaa lounastamassa hotellin Silo Rooftop-kattoravintolassa. Ravintolaan ei pääse edes kuikuilemaan ilman pöytävarausta, joten varasimme päivää ennen pöydän ja vastaanoton herrashenkilö päästi meidät lupakortilla 11:sta kerrokseen.

IMG_7083.JPG
Näköalat ravintolasta ovat huimat, mutta sisustus ei ole mitenkään kummoisempaa ja hinnat ovat kohtalaisen korkeat. Toisaalta korkeudesta pitää aina maksaa eikä eurohinnoissa ruoka edes ole hirveän kallista. Itse söin Poke-kulhon tofulla, joka oli aikamoinen pettymys. Kapkaupungissa saa erittäin harvoin pettyä ruokaan, mutta mielikuvitukseton ja pieni riisikasa avokadolla, kaalilla, kurkkuneliöillä ja suoraan paketista kuutioidulla tofulla oli syötävää, mutta ei todellakaan mikään nautinto. Onneksi valtavan kokoinen alkoholiton mansikkadaiquiri pelasti lounaani. Kaverini nautti nyhtölammaslätystään eli flatbreadista eli kannattaa varmaan jakaa muutama sellainen ja meze-lautanen porukassa.
IMG_7081.JPG
IMG_7086Juomavalikoima on todella laaja eli kannattaa panostaa siihen puoleen! Ravintola on todella suosittu turistien keskuudessa ja uskoisin, että erityisesti auringonlaskun aikaan pöytää voi olla vaikea saada. Ravintola menee kiinni auringonlaskun jälkeen. Uima-allas on valitettavasti tarkoitettu vain hotellivieraiden käyttöön. Mikä vesikriisi?
IMG_7087.JPGIMG_7085.JPG