Meren aarteita

Kapin niemimaan itäpuolella sijaitsee valtava False Bayn lahti, joka tunnetaan merieläinten kirjosta. Jopa 30:tä kilometriä leveässä lahdessa pesii satoja valkohaita eteläisen pallonpuoliskon talvella. Suuret kelp-levämetsät täplittävät rannikkoa lännessä Muizenbergistä Cape Pointiin ja idässä Gordon’s Baystä Rooiels-nimiseen kylään.
Clarence Drive-tie myötäilee Kogelbergin luonnonsuojelualueen jyrkkiä fynbos-kasvillisuuden täyttämiä rinteitä. Yleensä merenkäynti rantatien alapuolella on kohtalaisen villiä, mutta joskus Kapin kesälle tyypillinen kaakkoistuuli ei puhalla ja mainingit ovat pieniä. Silloin on paras heittää ylle märkäpuku ja snorklausvehkeet. Vesi oli todella kylmää, mutta hupun, hanskojen ja saappaiden kanssa vedessä jaksaa uiskennella pidempään.

Vesi oli todella kirkasta, näkyvyys varmasti oli 10 metriä. Täällä on helppo elää merenelävillä, jos näkee vähän vaivaa. Kallioisilta rannoilta löytää nopeasti sinisimpukoita ja pari kaveria on todella hyviä harppuunakalastuksessa. Teimme kiville tulen ja höyrytimme simpukoita ja paistoimme muun muassa iiliäistä runsaassa voissa lounaaksi. Kuvassa tuo limaisen näköinen tyyppi. Kalastamista ja muuta keräilyä varten pitää olla lupa ja sen saa hyvin edullisesti paikallisesta postitoimistosta. Joulukuun alussa menemme mökille kuukaudeksi eli tiedossa on paljon sinisimpukoiden syömistä perinteisellä valkoviini-kermakastikkeella ja thaimaalaisella sitruunaruoho-inkivääri-chilikastikkeella.

Zimbabwe

Yksi aikakausi loppui eilen eteläisessä Afrikassa, kun Zimbabwea 37:n vuotta johtanut Robert ”Bob” Mugabe luopui vallasta armeijan painostuksen alaisena. Viikossa diktaattori oli poissa ja yhtään verta ei vuodatettu. Yleensä armeijan vallankaappaus ei tiedä hyvää missään maassa, mutta ainakin väkivallalta vältyttiin. Onko kuitenkaan Mugabea seuraava Emmerson Mnangagwa yhtään edeltäjäänsä parempi?
Olin vuonna 2010 töissä Sambiassa kehitysyhteistyöhommissa. Muistan, kun ensimmäisenä Sambian viikonloppuna eräs sinä iltana tapaamani nuori nainen kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan Zimbabween viikonlopuksi. Tottakai sanoin, että ilman muuta. Seuraavana viikonloppuna ajoimme kaaoottista tietä Chirundun rajanylityspaikalle, viisumi passiin ja sitten lähdimme kahdestaan ajelemaan pitkin mutaista metsätietä Mana Pools-kansallispuiston reunalla. Ajattelin, että apua, minne olemme menossa. Lopulta päädyimme zimbabwelaisten kavereiden mökille Zambezi-joen rannalle. Viikonloppu veneillen tulvivalla Lower Zambezilla oli ikimuistoinen ja loin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Rakastuin maahan ja zimbabwelaisiin. Kävin myös uimassa joessa poikien kanssa, mutta kuivalla kaudella joen krokotiili- ja virtahepomäärät nähtyäni tajusin, että zimbabwelaiset todella on hulluja monessa mielessä.

Myöhemmin kävin parilla työmatkalla Hararessa ja maan itäosissa. Vaikka olimme virallisella visiitillä ja tapasimme Hararessa valtion virkamiehiä, matkasta jäi karvas maku suuhun. Zimbabwe alkoi todella pelottaa minua. Olimme tapaamassa erään metsäalan yrityksen edustajia, kun kävi ilmi, että valtion keskustiedusteluorganisaation (Central Intelligence Organization, CIO) edustajat kulkivat perässämme joka paikkaan. Samainen porukka oli vastuussa satojen ellei tuhansien ihmisten katoamisista ja kuolemista. Emme koskaan nähneet heitä, mutta kuulimme pienellä viiveellä heidän kyselyistään perässämme.
Olin yrittänyt saada paikallista SIM-korttia, mutta silloin kortin saaminen ulkomaalaisena oli hankalaa. Erään yrityksen toimitusjohtaja sanoi lähettävänsä SIM-kortin hotellimme vastaanottoon. Kun palasimme hotellille, kävin respassa kysymässä kirjekuorta. Vastaanottovirkailija katsoi minua ja sen jälkeen tiskin päädyssä seisovaa miestä. Iso mies käveli viereeni. Hän ei sanonut mitään, mutta vain seurasi kun avasin kirjekuoren ja vaihdoin kortin puhelimeeni. Mulkaisin miestä ja kävelin baarin puolelle kollegani luokse. Heti oluen tilaamisen jälkeen tuntematon mies istui pöytäämme. Hän alkoi kysellä hymyillen, että mitä olimme tekemässä Mutaressa. Kerroimme avoimesti kenttämatkastamme. Yhtäkkiä hänen äänensävynsä ja ilmeensä muuttuivat.

”Oletteko täällä timanttien takia”, hän kysyi.

Veri valui pois kehostani. Näytin varmasti sekunnissa kuin kummitukselta. Tiesin heti, mikä on Chiadzwa. Kokenut seniorikollegani katsoi minua vakavasti ja sanoi, että älä sano mitään. Olimme lähellä Chiadzwan (veri)timanttikenttiä, jotka on tunnettu ihmisoikeusrikkomuksista. Mies tenttasi meitä hetken ja alkoi taas hymyillä – tekohymyä. Lopulta hän toivotti hyvää iltaa ja käveli pois. Sinä yönä blokkasin hotellihuoneen oven tuolilla enkä nukkunut montaakaan tuntia. Kuvittelin, että tuoli antaa minulle aikaa soittaa isälle ja isä voi sitten soittaa ulkoministeriöön. Kyllä Alex Stubb minut pelastaa, nauroin sängyssä. Ajattelin, että minut viedään johonkin selliin ehkä minua löydetä enää ikinä. Halusin vain Sambiaan. Vihasin koko maata.
Zimbabwen talous romahti täysin viimeisten 37 vuoden diktatuurin aikana. Merkittävä romahduksen aiheuttaja oli pääasiassa valkoisten zimbabwelaisten omistamien maatilojen pakkolunastaminen 2000-luvun alussa. Miljoonat zimbabwelaiset joutuivat työttömiksi ja pakolaisiksi Etelä-Afrikkaan ja muualle maailmaan.

Mnangagwa työskenteli puolustusministerinä vuosien 2009 ja 2013 välillä eli hän oli myös CIO:n johdossa. Hänen kerrotaan myös olevan Zimbabwen rikkain mies ja etniseltä taustaltaan shona. Shonat pitävät varmastikin huolta siitä, että heillä säilyy valta. Krokotiiliksikin kutsuttu mies on pelannut poliittista peliä kovilla panoksilla koko elämänsä ajan. Kukaan ei tiedä, mitä seuraavien kuukausien tai vuosien aikana tapahtuu. Toivon todella, että monet zimbabwelaiset kaverini ja tuttuni voivat palata Zimbabween rakentamaan uutta demokraattista valtiota. Kauhukokemuksistani huolimatta Zimbabwe on upea maa ja potentiaali on valtava.

Kuvat: Lower Zambesi-joella; Zimbabwelaisia lapsia vesiputouksilla; Kadulla Mutaressa; Kariba-järven pato Sambian ja Zimbabwen rajalla; ja Jossain kylässä.

Turistisesonki on täällä

Eräänä iltana makasin sängyssäni ja luin kirjaa. Yhtäkkiä kuulin kadulla jonkun laulavan kovaan ääneen Leijonakuninkaan Circle on Life-laulua. Hymy nousi huulilleni. Kesä on tullut.

Asuntomme vieressä on useita majataloja, jotka heräävät eloon lokakuun lopussa. Turistit pohjoiselta pallonpuoliskolta alkavat valua Afrikan lämpöön. Monet yhdistävät Kapin vierailuun safarin maan koillisosassa ja safariasuiset matkailijat myös alkavat näkyä katukuvassa Kapkaupungin kaduilla. Monet käyvät täältä käsin myös Viktorian putouksilla Sambiassa tai Zimbabwessa. Lisää Zimbabwen tämän viikkoisesta vallankaappauksesta myöhemmin.

Sesonki kesti ennen marraskuun lopusta helmikuuhun. Nykyään sesonki alkaa jo lokakuun alussa ja jatkuu toukokuuhun. On ihanaa, että niin monet ovat löytäneet Kapkaupungin. Täällä on jokaiselle jotain. Kaksi vanhaa kaveriani saapuivat ensimmäistä kertaa Afrikan lounaiskärkeen. On ihana näyttää kotikaupunkiani kavereille ja huomenna vien heidät päiväksi Cape Pointiin, Hyväntoivonniemelle ja Boulder’s Beachille katsomaan Afrikan pingviinejä. Turistien suosimissa paikoissa on kiva käydä silloin tällöin, koska ne ovat suosittuja kohteita hyvästä syystä. Kapkaupunkiin voi rakastua uudestaan joka päivä.

Joulukuussa myös monet Etelä-Afrikan ulkopuolella asuvat eteläafrikkalaiset palaavat kotiin lomalle. Tiedossa on paljon pitkiä lounaita viinitiloilla ja grillijuhlia. Lontoossa asuvat kaverit voivottevat auringon puutetta, mutta kiittelevät Englannin vähäistä rikollisuutta. Usein Etelä-Afrikan ulkopuolella asuvilta valkoisilta eteläafrikkalaisilta saa kuitenkin todella negatiivisen kuvan maasta. Kai heidän pitää todistella itselleen, miksi he ovat jättäneet Afrikan ja lähteneet Australiaan tai Iso-Britanniaan. Kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat päättäneet tänne jäädä. Tottakai täällä on ongelmia, mutta niitä on myös monissa muissa maissa.
Sesongissa on tottakai myös ärsyttäviä piirteitä. Joulukuun puolivälistä tammikuun puoliväliin ravintoloista on vaikea saada pöytiä. Ruuhkat ovat ihan kamalat ja kaikkialle on jonoa. Pöytävuoren hissille ei edes kannata lähteä jonottamaan. Olemme laittaneet asuntomme AirBnB:n kautta vuokralle ja pakenemme mökille kuukaudeksi. Yrittäjänä on se kiva juttu, että töitä voi melkeinpä tehdä missä vaan.

 

Puhdasta ruokaa

Kun asuimme Nepalissa, ikävöin valtavasti Kapkaupungin tuoreita Välimeren hedelmiä ja vihanneksia. Se tulee monille yllätyksenä, koska Nepaliin liitetään voimakkaasti lumihuippuiset vuoret, kirkkaat vuoristopurot ja pienviljelijöiden riisi- ja kasviviljelmät Himalajan rinteillä. Katmandun vesi ei ollut juotavaksi kelpaavaa ja sillä myös kasteltiin ja pestiin alueen vihannekset. Ostin aina vihannekset talomme vieressä olevan risteyksen kulmassa seisovalta mieheltä, joka joka ilta myi vihanneksia ja yrttejä paikallisille. Kotiin tultuani jouduin liottamaan vihanneksia aineessa, joka poisti myrkyt ja bakteerit. Jatkuvasti mietin, että mitä myrkkyjä mahtoi itse litku sisältää.

Suosikkipaikkani vihannesten ostoon on Oranjezichtin urbaani tila keskellä viikkoa, mutta samoja herkkuja saa ostaa lauantaisin myös Oranjezichtin Farm Marketilta Granger Baystä Waterfrontin vierestä. Nimi on todella hämmentävä, koska markkinat eivät enää sijaitse Oranjezichtissä paikallispoliittisista syistä. Waterfrontilla on myös paljon enemmän tilaa ja parkkipaikkoja, sekä tietysti merimaisema!

Marketilla on myös lukuisia ruokamyyjiä, jotka tarjoavat aamiaista ja lounasta. Sieltä löytyy kaikkea uppomunista ja pekonista ostereihin. Ostan aina tuoretta leipää, juustoja, ranskalaistyylisiä makkaroita ja marinoituja oliiveja. Kaikki tuotteet tuotetaan lähialueella eli on kiva tukea pienyrittäjiä.

 

 

 

Häämuistoja

Kuulin pari päivää sitten, että viime kesäkuussa jyllännyt valtava myrsky vei mennessään Strandkombuis-rantaravintolan, jossa juhlimme häitämme puolitoista vuotta sitten. Se on erittäin harmillista, koska omistajat antoivat meille lahjaksi mahdollisuuden syödä siellä ilmaiseksi koko loppuelämämme ajan. Ja emme ehtineet käydä ravintolassa kertaakaan!Yzerfonteinin pikkukaupunki sijaitsee noin 90 kilometrin päässä Kapkaupungista pohjoiseen. Meillä oli ihanat kolme päivää kestävät juhlat ja vieraita saapui Suomestakin lähes 40. Yzerfontein on usein tuulinen kesällä, mutta loppukesästä maaliskuussa tuuli heikkenee. Lähes 26 kilometriä pitkällä rannalla riittää aaltoja surffaukseen ja merenelävien kirjo on valtava.  Siellä on hyvä pysähtyä esimerkiksi lounaalle matkalla West Coast National Parkiin ja uskomattoman hienolle Langebaanin laguunille.En tiedä, rakennetaanko ravintolaa uudestaan, koska se sijaitsee luonnonsuojelualueella. Teltan takaosa on kiinteä rakennus, johon varmastikin tarvitaan rakennuslupa. Toisaalta juhlapaikka tuo tuloja ravintolan työntekijöille ja majoituspaikkojen omistajille eli ehkä uusi ravintola on jo suunnitelmissa. Tälle kesälle varatut häät ovat kuitenkin peruttu. Käy todella sääliksi hääpareja, koska parempaa rantajuhlapaikkaa on täältä vaikea löytää.Upeita hääpaikkoja täällä on kuitenkin vaikka kuinka paljon. Itse päädyimme rannalle, koska rakastamme rantaelämää ja Anton ei näe viinitiloissa mitään glamouria. Suurin osa sadoista viinitiloista tarjoaa  hääpaketteja ja Kapkaupungista on tullut todella suosittu destination wedding-kohde. Häät irtoavat huomattavasti halvemmalla kuin esimerkiksi Suomessa ja sadunomaisia maisemia riittää joka makuun. Tottakai tänne lentäminen on suuri kustannus, kun nykyään lentoja on vaikea löytää alle 1000:lla eurolla. Randi toisaalta taas syöksyy taas siihen malliin, että tulevaisuudessa euro-, punta- ja dollarialueilta tänne tulevilla on kissan päivät. Mitä opin tästä? Ei kannata jättää asioita myöhemmäksi, koska siihen ei välttämättä ole silloin joskus myöhemmin mahdollisuutta. Oli sitten kyseessä ilmainen lounas tai vaikka rakastavat ja kannustavat sanat lähimmäisille.