Eteläafrikkalaisia ihanuuksia

Joulu tuli ja meni ja olen syönyt aivan liikaa kuten yleensä. Jouluaattona valmistin suomalaisen jouluillallisen. Anton teki ensimmäistä kertaa karjalanpiirakoita ja niistä tuli tosi hyviä! Ainoa miinus on, että suomalaiset reseptit eivät kannusta laittamaan tarpeeksi suolaa. Kumpi mahtaa olla parempi? Laitoimme päälle herkkumössöjä, joissa oli kylmäsavustettua lohta, punasipulia ja kermaviiliä, ja toisessa korvasin kylmäsavunlohen hummerilla, joita naapuri oli tuonut minulle lahjaksi edellisenä päivänä. Antonin piti käydä sukeltamassa hummereita, mutta meri oli liian raju viikonloppuna.

Täällä West Coast Rock Lobsteria kutsutaan nimellä crayfish, vaikka kyse ei ole makeanveden ravuista. Hummereita ei nykyään saa pyydystää muulloin kuin muutamana viikonloppuna vuodesta liikakalastuksen takia. Kävin Kleinmondin postitoimistossa hakemassa kalastuslupaa, mutta oveen oli teipattu lappu, jossa ilmoitettiin, että heillä ei ollut enää lupalomakkeita. Täällä on todella oppinut, että periksi ei anneta ja kävelin sisään kysyen hummerin ja simpukoiden keräyslupaa. Jälkimmäisiä kyllä löytyi ja aloin täyttämään lomaketta.
Kolme muuta asiakasta poistui toimistosta ja yhtäkkiä mukava miestyöntekijä tuli luokseni hymyillen ja sanoi:

”Ehkä mä voin sulle löytää yhden luvan.”

Hetken päästä hän palasi tiskille ja sanoi, että se oli viimeinen lupahakemus Bellvillen ja Gansbaain välillä. Naisena olon hyviä puolia!

Hummerinsyönnin lisäksi käyn joka päivä uimassa viereisessä järvessä. Aallot ja virtaukset meressä ovat olleet todella voimakkaita eli uiminen meressä ei ole oikein ollut mahdollista. Onneksi dyynien takaa löytyy noin 350 metriä pitkä järvi, jossa on kiva polskutella kasvavan mahan kanssa. Uusi pyyhe lähtee myös järvelle joka päivä. Mungo-niminen paikallinen merkki valmistaa ihania puuvillapyyheitä ja muita tekstiilejä kodin iloksi. Tuotteita voi ostaa Waterfrontin Watershedistä, jossa myydään paikallisten suunnittelijoiden tuotteita. Sopii hyvin niin afrikkalaiseen kotiin kuin vaikka mökille suomalaisen järven rannalle.

 

Viinitilat saavat odottaa

Yksi syy blogini aloittamiseen oli eteläafrikkalainen viini. Lähialueillamme sijaitsee satoja viinitiloja ja ajattelin, että blogi olisi hyvä tekosyy käydä vierailemassa tiloilla ja oppia syvemmin paikallisista viineistä. Voisin sanoa, että vuosien varrella olen oppinut niistä ihan kohtalaisesti ihan vain ”oman käden kautta”, mutta laajempi osaaminen on alkanut kiinnostaa niin, että mietin jopa viinitutkinnon tekemistä harrastuksena. Mieheni on entinen viininviljelijä ja -valmistaja, joten verkostomme kautta viinimaailmaan sukeltaminen olisi kohtalaisen helppoa.

Muutama kuukausi sitten baby Louw kuitenkin ilmoitti tulostaan eli viininjuonti saakin sitten odottaa ensi kesäkuuhun. Yksi päivä maistoin vähän laadukasta viiniä mieheni lasista ja totesin, että se maistui ihan hirveältä hapolta. Eli ei sitä viiniä edes tee mieli!

Toisaalta viinitiloilla on kiva käydä, vaikka ei viiniä joisikaan. Kävimme pikavisiitillä Lourensfordin viinitilalla Somerset Westissä matkalla mökille. Somerset West sijaitsee noin 50:nen kilometrin päässä Kapkaupungista N2-valtatien varrella. Jylhän Helderberg-vuoriston juureen vuonna 1709 rakennettu tila on todella kaunis ja siellä on jokaiselle jotain. Tilalla sijaitsee Coffee Roasting Company-kahvila,  The Millhouse Kitchen-ravintola, taidegalleria ja siellä myös järjestetään markkinoita.

Lourensfordin omistaja on muuten ollut paljon mediassa viime aikoina. Hän omistaa suurimman osan kansainvälisen Steinhoff-vähittäismyyntifirman osakkeista ja firma on kovaa vauhtia kaatumassa tilinpitopetoksien takia. Etelä-Afrikassa yritysryppääseen kuuluvat muun muassa Shoprite ja Checkers-ruokakaupat, Pep-vaatekaupat ja Ackermans. Hän on osa porukkaa, jota täällä kutsutaan ”Stellenboschin mafiaksi”: valkoisia afrikaanereita, jotka apartheidin aikana ja sen jälkeen ovat keränneet valtavan omaisuuden.

Mökkeilyä ja afrikkalaista politiikkaa

Betty’s Bayssa paistaa aurinko ja pikkuhiljaa naapurit ja muut tutut alkavat saapua lomanviettoon mökeilleen. Suurimman osan vuodesta kylä on tyhjänä, mutta joulu- ja pääsiäislomilla rannalla, pikkuisessa hyvin huonosti varustellussa kaupassa ja pienessä järvessä on ”ruuhkaa”.

Mökkeily on täällä erilaista kuin Suomessa: tutut tulevat tervehtimään ilmoittamatta ja heidät aina kutsutaan lasilliselle viiniä. Monet Australiassa ja Iso-Britanniassa asuvat eteläafrikkalaiset tulevat Afrikan aurinkoon lomalle. Lontoossa lakia opiskeleva nuori naapurimme miettii, että alkaako hän työskentelemään yritysjuridiikan parissa Lontoossa vai palaako hän Afrikkaan työskentemään järjestömaailmassa. Sanoin vain, että kuuntelee sydäntään, mutta myös vähän sitä järkeä. Lontoon kokemusta arvostetaan myös täällä ja hänellä on mahdollisuus kerätä vähän pesämunaa punnissa. Palkat täällä ovat myös todella surkeat.

Loma-asunnot ovat lähellä toisiaan eli emme istu metsän keskellä omassa rauhassamme. Lapsille järjestely on todella kiva, koska seuraa löytyy aina. Antonin mökkikavereilla on myös kasvavassa määrin omia lapsia eli kohta täällä juoksee seuraava sukupolvi pitkin dyynejä ja fynbos-puskia ja surffaa päärannan aalloissa.

Samaan aikaan Etelä-Afrikan pääpuolue ANC (African National Congress) valitsee uutta johtajaa Johannesburgissa. Presidentti Jacob Zuman tukijat yrittävät saada Zuman entisen vaimon Nkosazana Dlamini-Zuman ANC:n presidentiksi ja sitä kautta Etelä-Afrikan presidentiksi vuoden 2019 vaaleissa.

Toisen kandidaatin eli entisen liikemiehen ja miljonääri Cyril Ramaphosan tukijat eivät halua Zumaa rakentamaan Zuma-perheen dynastiaa. Tuloksen piti olla jo selvillä eilen, mutta perjantaina kolmen provinssin korkeimmat oikeudet päättivät, että ANC:n vuoden 2015 provinssitason valitsijakokoukset olivat laittomia ja tämän seurauksena monet ANC:n jäsenet eivät voineet äänestää viikonlopun konferessissa. Kaaos oli taattu ja konferenssi alkoi vasta lauantaina iltapäivällä.

Saa nähdä, miten käy. Sillä aikaa pitää miettiä kesäversioita suomalaisista jouluruoista jouluaatoksi. Raikasta punajuurisalaattia pähkinöillä ja vuohenjuustolla, ABBA:n silliä, lohta monessa eri muodossa ja rapsakkaa perunalaatikkoa. Kinkku täällä keitetään kattilassa inkiväärioluessa ja sitä syödään salaatin kanssa. Piparkakkutalo ”Tropical Beach Shack” on rakennettu ja se odottaa koristeita.

Synttärit Elginin viinialueella

Sunnuntaina ajoimme Kapkaupungista tunnin päähän Elginiin syntymäpäivälounaalle. Elgin on toistaiseksi tunnettu hedelmätiloistaan, mutta monet alueen viinitilat tuottavat myös todella hyviä viinejä. Elgin on Swartlandin ohella mielenkiintoinen paikka viininystäville, jotka haluavat tutustua pieniin käsityöläismäisempiin viinintuottajiin. Elgin on todella maanläheinen paikka verrattuna Constantian, Stellenboschin ja Franschhoekin moniin valtaviin ja tehdasmaisiin viinitiloihin. Ilmasto alueella on myös hieman kylmempi kuin muilla viinialueilla.Synttärisankari on Etelä-Afrikan sommerier-järjestön puheenjohtaja eli paikalla oli paljon viininviljelijöitä ja -valmistajia. Täällä viiniin suhtaudutaan vakavasti, mutta kuitenkin kivan rennolla otteella. Juhliin voi saapua flipflop-sandaaleissa, T-paidassa ja shortseissa. Viinistä ei tarvitse tietää sen kummemmin – tärkeintä on että onko se hyvää vai ei. Monia vanhoja kavereita en ollut nähnyt vuosiin ja on todella hienoa nähdä, miten sukupolvemme edustajat ovat ottaneet haltuunsa perhetiloja. Usein vastuun siirtäminen sukupolvelta toiselle on hankalaa vanhempien ja lasten näkemyserojen takia, mutta usein asiat selviävät ajan – ja kärsivällisyyden – kanssa.
Elginiin ollaan rakentamassa Elgin Railway Market-sisätoria, jonka rakennusalueella synttärit järjestettiin. Markkinat tarjoavat ruokaa, juomaa ja paikallisia tuotteita viikonloppuisin ympäri vuoden ensi vuoden alusta alkaen. Sen tarkoituksena on myös toimia mielenkiintoisena tilana erilaisille tapahtumille. Rakennuksen sisäkaton ja yläkerran teräsrakenteet on tehty käsityönä suurella rakkaudella ja paikasta tuleekin vähän mieleen Johnny Deppin tähdittämä Willy Wonka ja suklaatehdas-elokuva.
Pitää käydä Elginissä uudestaan tutustumassa muihin viinitiloihin. Toistaiseksi osaan vain suositella kaverin Beaumont-tilaa. Heidän Chenin Blanc on todella hyvää!