Cape Point

Muistan, kun elokuussa 2008 seisoin Cape Pointin korkeimmalla kohdalla. Suurin myrsky 60:een vuoteen sai koko kaupungin tulvimaan ja monista paikoista meni sähköt. Olin juuri tavannut Antonin ja hän ehdotti, että lähtisimme Cape Pointiin katsomaan myrskyn jälkiseurauksia. Tämä siis tietysti tarkoitti surffaamista Buffel’s Bayn valtavissa aalloissa, jonne kukaan muu rannan surffaajista ei uskaltanut mennä kuin Anton ja toinen mies, jonka lähiomaisen puhelinnumero oli printattu märkäpuvun käsivarteen mikäli hän menettäisi henkensä. Ajattelin, että tämä mieshän on ihan hullu. Joskus rohkeuden ja hulluuden välille on vaikea vetää rajaa… Sittemmin Anton on onneksi rauhoittunut.

Session jälkeen hän vei minut Cape Pointiin. Myrskytuulet olivat jo laantuneet, mutta edelleen voimakkaat puuskat pyyhkivät niemen ylitse. Koko valtameri lännessä, etelässä ja False Bayn lahti idässä oli valkoinen. Meren sinistä ei edes nähnyt, vain vaahtoa. Paikalla ei ollut muita ihmisiä ja hetki on jäänyt ikuisesti mieleeni.

Hout Bay Chapman’s Peakilta kuvattuna. Kiitos malleille vierailusta!

On kiva saada vieraita Suomesta, koska silloin tulee käytyä monissa turistipaikoissa kuten Cape Pointissa Hyväntoivonniemen vieressä. Paikka on syystäkin suosittuja huikeiden maisemien takia ja eri vuodenaikoina luonto ja maisema näyttää erilaiselta.

Noordhoekin kaunis ranta, jossa on valitettavasti viime aikoina tapahtunut paljon ryöstöjä ja hengenvaarallisia puukotuksia. Älä kävele rannalle haaksirikkoutuneelle laivalle ennen kuin turvallisuustilanne paranee. 

Cape Point sijaitsee siis Kapin niemen eteläpäässä noin 75 kilometrin päässä Kapkaupungin keskustasta. Paras tapa käydä niemen eteläpäässä on vuokrata auto. Minut voi vaikka palkata oppaaksi ja kuskiksi, mutta hyvät ystävät saavat palvelun melkein ilmaiseksi osallistumalla vain bensakuluihin!
Reissuun on paras varata koko päivä, jotta ehtii pysähtyä monta kertaa matkalla. Oma suosikkireittini kulkee niemimaan länsipuolta Camps Bayn ja Hout Bayn kautta maailmankuulun Chapman’s Peakin kautta Noordhoekiin. Noordhoek on meille rakas paikka, koska Antonin äiti asuu siellä ja Noordhoek Villagen Foodbarn Delissä saa parhaat uppomunat hollandaise-kastikkeella aamiaiseksi. Jos eksyt paikalle lounasaikaan, suosittelen hyvän ruoan ystäville lounasta ja wine pairingia Foodbarn-ravintolassa.

Sitten matka jatkuu Cape Pointiin joko suoraan tai pidemmän mutkan kautta Kommetjien ja Scarborough’n rentojen hippi/surffikylien kautta. Nykyään sisäänpääsy Cape Pointin luonnonsuojelualueelle maksaa noin R145 randia. Maisema muuttuu matalaksi, lappimaiseksi puskaksi ja puskissa voi nähdä strutseja, antilooppeja ja seeproja. Jos olet onnekas, saatat nähtä esimerkiksi paikallisen ilveksen, caracalin. Hyväntoivonniemi on maailmalla tunnetumpi nähtävyys, mutta se on oikeastaan vain kivikasa komean Cape Pointin vieressä.

Cape Pointissa on paljon hyvin fiksuja paviaaneja, joiden kanssa kannattaa olla varovainen. Ruokaa ei kannata pitää kädessä ollenkaan, koska paviaanit yrittävät saada makupalan kädestäsi. Ja isoimmat kaverit on valtavia!
Cape Pointista kannattaa ehdottomasti jatkaa lounaalle Simon’s Townin rantakaupunkiin ja Boulder’s Beachille katsomaan Afrikan pingviinejä. Jos on aikaa, kotimatkalla saatta vielä ehtiä maistelemaan herkkuviinejä Steenbergin modernille viinitilalle. Niistä lisää seuraavassa postauksessa!

Vesikriisi

Theewaterskloofin pato (IOL)

Tulin ensimmäistä kertaa Etelä-Afrikkaan vuonna 2008, kun opiskelin lukukauden Stellenboschin yliopistossa vaihto-opiskelijana. Vivahteikkaan opiskelijaelämän ohella opiskelin kansainvälisiä suhteita, Etelä-Afrikan historiaa ja eri ympäristöalan ja maantieteen kursseja. Yhden kurssin nimi oli ”Vesivarat Eteläisessa Afrikassa”. Jo kymmenen vuotta sitten meille kerrottiin kurssilla, että Kapkaupungista loppuu juoma- ja talousvesi. Monet sanoo, että tilanne on ollut tiedossa jopa kaksikymmentä vuotta. Kaupungilla on ollut jonkinlainen suunnitelma tilanteen varalle, mutta veden oletettiin loppuvan vasta 2022 tai 2024.

Kapkaupungissa on samanlainen ilmasto kuin Välimeren alueella eli talvi on viileä ja erittäin sateinen. Talvisateet ovat kuitenkin olleet vähäiset viimeisten neljän talven aikana. Padot ja erityisesti Theewaterskloofin pato on tyhjillään.

Vuosien 1996 ja 2016 välillä Kapkaupungin virallinen asukasluku kasvoi lähes 45%. Epävirallisesta luvusta ei ole tietoa. Muutaman viime vuoden aikana Johannesburgista on muuttanut joka kuukausi valtavasti keskiluokkaisia perheitä Kapkaupungin turvallisemmille esikaupunkialueille. Valtavia asuinalueita rakennetaan Kapkaupungin ja Somerset Westin väliin ja länsirannikolle. Myös monet yritykset siirtävät toimistojaan tänne maan lounaiskulmaan. Neljän miljoonan asukkaan kaupunki on kasvanut vauhdilla.
Viimeisten vuosikymmenien aikana kaupunki on ymmärrettävästi priorisoinut peruspalveluiden tarjontaa erityisesti köyhille. Kyse on myös Western Capen provinssia hallitsevan Democratic Alliance-puolueen jatkuvasta poliittisesta kamppailusta valtapuolue ANC:n kanssa, joka hallitsee maan muita provinsseja. Verorahat on kanavoitu perusinfrastruktuurin rakentamiseen, talonprojekteihin ja terveydenhuoltoon vesiprojektien sijasta.

Hulluinta koko vesikriisissä on se, että on täällä vettä! Pöytävuoren sisältä virtaa miljoonia litroja  puhdasta vettä maanalaisia kanavia pitkin suoraan mereen. Kanavat rakennettiin siirtomaa-ajan aikana, mutta ne on myöhemmin piilotettu kaupungin alle. Tunneleihin pääsee muuan muassa turistikierrokselle. Kaupunki voisi käyttää noin 150 miljoonaa litraa pohjavettä joka päivä, jos siihen päästään ajoissa käsiksi. Kaupungin kokonaiskulutus on kuitenkin noin 600 miljoonaa litraa päivässä eli ei sekään riitä. Ja pohjavesi uusiutuu todella hitaasti eli toivottavasti arviota tehdessä arvioitiin myös sen ympäristövaikutukset.

Merkittävä haaste on se, että kansallisia vesivaroja hallinnoi ANC eli Department of Water and Sanitation. Valtakamppailu ja byrokratia osaltaan hidastaa vesiprojekteja aloittamista. Kolmella alueella on kuitenkin aloitettu suolavedenpuhdistuspisteiden rakentaminen, joten jotain on ainakin tapahtumassa.

Vedenkulutuksen vähenemisen seurauksena kaupunki saa vähemmän tuloja vedestä. Siksi kaupunki ehdottikin vesiveroa, joka tulee ilmeisesti voimaan helmikuussa. Kaupungin asukkaille tästä koituisi noin 70 randin maksu kuukaudessa. Monet ovat raivoissaan, koska halpaan veteen on totuttu vuosien ajan. Kaupungin olisi pitänyt alkaa ottaa vesiveroa jo kymmenen vuotta sitten rahoittaakseen kriisin välttäminen. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan vaadita köyhimmiltä.

Suurin ongelma on, että kukaan ei näytä tietävän mitä tapahtuu 22.huhtikuuta, kun D-Day tulee ja hanat menevät kiinni. Kaupunki ei ole oikein hyvä kriisikommunikaatiossa. Jos köyhimmiltä katkaistaan vesi, täällä alkavat varmasti mielenosoitukset, jotka usein yltyvät väkivaltaisiksi. Ei köyhillä ole varaa eikä aikaa tällaiseen. 200 suunniteltua vesipistettä neljälle miljoonalle ihmisille tuntuu todella vähäiseltä. Kenellä on aikaa jonottaa vettä työpaivän aikana? Minkälaiset ruuhkat armeijan valvomille pisteille muodostuu?

 

Ikävä Suomea

Täällä mikään ei ole yksinkertaista. Olemme etsineet samalta alueelta taloa jo puolentoista vuoden ajan. Yksi ongelma on, että asuntojen hinnat ovat tuplaantuneet muutamassa vuodessa. Onneksi meillä on omistusasunto eli olemme pysyneet kelkassa mukana. Toinen ongelma on välittäjät. Olemme tavanneet lukuisia asunnonvälittäjiä, joille talon myyjä maksaa 6 prosenttia (!) talon hinnasta, mutta välittäjät eivät tiedä mistään mitään. Eikä heitä kiinnosta asioiden selvittäminen. Eli kaikki salapoliisityö pitää tehdä itse. Olemme käyneet katsomassa erästä taloa jo kolme kertaa. Kutsun sitä trooppiseksi siirtomaa-aikaiseksi bungalowiksi, koska siitä tulee mieleen Karibialle tyypilliset brittisiirtomaa-ajan rakennukset palmuineen. Kuvina inspiraatiokuvia Pinterestista. Avara, mutta varjoinen veranta kutsuu sisälle modernisoituun kotiin, jossa on korkeat kolmemetriset huoneet ja viktoriaaniset takat olohuoneessa, päämakuuhuoneessa ja ruokailutilassa. Tilaa vieraille ja tilava autotalli aviomiehelle ja tietysti surffilaudoille.

Tänään aamulla tilasimme talotarkastajan tekemään täyden talotarkastuksen. Raportin avulla voimme sitten neuvotella talolle hintaa. Jo ensimmäisellä visiitillä kävi ilmi, että vaikka kaupungin talorekisterissä tontin suuruudeksi on mainittu 708m2, tontti onkin  401m2. Ketään tämän ei siis ole kiinnostanut viimeisten vuosikymmenien aikana, vaikka talo on myyty moneen kertaan.

Talon ja naapureiden välissä on huoltoa helpottavat käytävät ja karttaohjelman avulla huomasin, että toinen käytävä onkin oikeasti julkinen kävelytie, joka on näköjään jossain vaiheessa vain muurattu umpeen ja otettu käyttöön yksityisenä alueena. Lähetin kuvan välittäjälle ja hän oli asiasta tietämätön! Ihan käsittämätöntä! Miten ihmiset voivat ostaa ja myydä taloja tietämättä minkä kokoinen tontti oikeasti on ja kuka sitä saa käyttää. On siis parempi maksaa muutama sata euroa hyvästä raportista kuin menettää kymmeniä tuhansia silloin, kun lakimiehen avulla selvitetään, että mikä maapala kuulu kenellekin ja minne saa naapurin koirat kakkia.

Kolmas ongelma on se, että valitettavan usein ihmisiin ei voi luottaa. Visiitin jälkeen tulimme kotiin ja odotimme lähes kaksi tuntia, kun eräs mies halusi ostaa automme entiset renkaat. Olen ostanut ja myynyt tavaraa eteläafrikkalaisen Gumtree-sivuston kautta ennen ilman ongelmia. Ongelmia ei synny, kun kaupankäynti käydään käteisellä. Tämä mies halusi maksaa 500:n euron renkaat pankkisiirrolla. Googletin ”Gumtree ja Scam” ja kerroin hänelle, että hän saa renkaat, jos hän maksaa samasta pankista tilisiirtona”Pay and Clear Now”-nappulaa painamalla. Näin saisin heti rahat tililleni.

Mies tuli kuskin kanssa ja noin puolen tunnin päästä Anton heitti miehet ulos autotallista, koska maksu oli tehty shekillä ja varoja ei siirretty heti tilille. Tyypillinen Gumtree-huijaus: shekki on katteeton, mutta myyjälle lähetty viesti näyttää, että varat ovat siirretty pankkiin. Onneksi minulla on kalju ja kohtalaisen raamikas ihmispelätin! Tälläisinä päivinä tulee ikävä Suomen toimivia kaupunginhallintoja ja että ihmisiin voi yleisesti luottaa.

 

Uusivuosi Infantassa

Kesälomilla joulusta tammikuun alkuun eteläafrikkalaiset pakenevat rannoille. Kapkaupungin rannat ovat täynnä lomailevia kansalaisia. Lomailuun kuuluu myös liian suuri alkoholinkäyttö, siitä johtuvat liikenneonnettomuudet ja hukkumistapaukset. Yleensä maanteitä kannattaa välttää 31.12 ja 1.1, jos vain mahdollista, joten lähdimme pienelle reissulle jo ennen uuttavuotta.

Vietimme vuodenvaihteen kaverin Maryn mökillä Infantassa. Pieni lomakaupunki sijaitsee noin kolmen tunnin päästä Kapkaupungista etelärannikolla. Pitkä hiekkatie on pitänyt huolen siitä, että Infantaa ei ole rakennettu yhtä täyteen kuin Breede-joen toisella puolella sijaitsevaa Witsands-nimistä kaupunkia. Breede-joki tunnetaan nykyään parhaiten joessa pesivistä härkähaista. 
Härkähaita pidetään maailmalla hyvin agressiivisina, mutta jostain syystä pesiytyessä haista tulee täysin kalansyöjiä eikä leijasurffaajat, uimarit ja sukeltajan kiinnosta haita. Vuosikymmeniin näiden kauniiden eläimien olemassaolosta ei tiedetty mitään ja vasta alle kymmenen vuotta sitten tutkijat onnistuvat saamaan kiinni yli viisimetrisen hain Breede-joesta. Kun nousuvesi on korkealla, monet nykyään monet pelkäävät uimista. Leijasurffauksessa hait on parempi unohtaa, kun kaatumisen jälkeen yrittää nostaa itsensä pystyyn! Päivät vietimme myös suppaillen Stand-Up Paddle Board-laudoilla, pojat kävivät sukeltamassa valtavia kämmenen kokoisia ostereita ja uudenvuodenpäivänä kävimme kaverin perheen luona lähemmäs seitsemänkymmenen ihmisen lounaalla. Vaikka täällä syödään paljon punaista lihaa, lihamäärä oli grillissä aivan tolkuton. Täydellisesti kypsennetystä lihasta pitivät huolen eläkeikäiset miehet, joille jokavuotinen lounas oli selkeästi braaigrillauksen taidonnäyte.

Laukkakisoissa

Viime lauantaina suuntasimme tyttöporukalla Kenilworthin laukkaradalle jokavuotisiin L’Ormarins Queen’s Plate laukkakisoihin. Viimeksi osallistuin tähän suosittuun sosiaaliseen tapahtumaan vuosia sitten, joten nyt oli aika laittaa hattu päähän ja sinivalkoinen mekko päälle. Laukkakisoja vietettiin siis 157:n kerran ja pääsponsorina on joka vuosi Franschhoekin ulkopuolella sijaitseva L’Ormarinsin viinitila.

Pääjuttu laukkaradalla on tietenkin vedonlyönti eli mikä hevosista saapuu ensimmäisenä maaliin. Löin vetoa yhdessä kisassa ja nopeasti tajusin, että siihen saa liian helposti uppoamaan rahaa eli menetin vain 150 randia eli noin 10 euroa.

Monet tulevat tapahtumaan näyttäytymään ja parasta koko päivässä onkin people watching. Mitä upeampia ihmisiä ja sinivalkoisia muotiluomuksia kulkee ohitse pitkin päivää. Monet lentävät Johannesburgista vain tapahtumaa varten mikä on todella tervetullutta. Trendikkäitä zuluja ja xhosia on itseasiassa paljon mielenkiintoisempaa katsella! Tapahtuma alkaa jo puolelta päivin ja jatkuu myöhään yöhön tanssin ja after partyn merkeissä. Kannattaa käydä ensi vuonna!