Paviaaniongelma

Eilen istuimme mökillä ulkona lounaalla Antonin kanssa, kun valtava urospaviaani juoksi edessämme olevan nurmikon poikki naapuri perässään.  Nousin salamannopeasti ylös, nappasin pöydältä ensimmäisen käteeni sattuneen esineen ja huusin kovaa. Anton oli siinä vaiheessa juossut jo paviaanin perään.

Karhupaviaanit (chacma baboon) ovat  yleisiä eteläisessä Afrikassa ja se on viidestä paviaanilajista suurikokoisin. Paviaanin vartalon pituus on jopa yli 80 senttimetriä, hännän pituus isoilla  kavereilla myöskin yli 80 senttimetriä ja ne saattavat painaa yli 30 kilogrammaa. Meidän luona vieraillut silverback oli varmasti sitä kaikkein isointa sorttia.

Paviaaneja näkee paljon Cape Pointissa ja Hyväntoivonniemellä ja Kapin vuorilla. Ennen paviaanit söivät juuria, siemeniä ja hyönteisiä Betty’s Bayn vuorilla Harold Porterin kasvitieteellisen puutarhan rinteillä, mutta vuonna 2011 kaikki muuttui Betty’s Bayssä. Suuren puskapalon jälkeen paviaaneille ei ollutkaan tarjolla ravintoa, joten he alkoivat kaivaa ruokaa lukitsemattomista roskakoreista. Fiksut paviaanit tajusivat, että ihmisiltä saa helpommin ravintorikasta ruokaa. Miksi viettää tuntikausia puskassa siemeniä jyrsien, jos keittiöstä voi hakea suklaamuffinssin? Paviaanit ovat oppineet avaamaan ovia ja ikkunoita. Yksi paviaani sai rikottua naapurin autotallin kattolevyn niin, että se pääse pujahtamaan talliin sotkien koko paikan.

Paviaanit on todella pelottavia. Jos ihmisellä on kädessä ruokaa, paviaani kokee, että ruoka on tarkoitettu jaettavaksi. Pitkät ja terävät hampaat voivat saada todella pahaa jälkeä. Valitettavan usein paviaanit eivät pelkää naisia, koska naiset kiljuvat ja juoksevat niitä karkuun. Pari kertaa olen nähnyt valtavan uroksen laukkaavan talon kulman takaa kohti keittiön avointa ovea ja olemme juokseet kilpaa: minä ovea sulkemaan, hän päästäkseen keittiöön.

Paviaanit siis kannattaa jättää omaan rauhaansa eikä niitä saa ikinä ruokkia.

Shakkia ja maiden uudelleenjakoa

Blogissa on ollut vähän hiljaista viime viikkoina. Pienokainen kasvaa kovaa vauhtia vatsassa ja yöllä nukkuminen alkaa olla hankalaa. Hänestä on selkeästi tulossa aktiivinen tyyppi, sen verran potkunyrkkeilyä siellä harrastetaan. Lisäksi olimme parin viikon sisällä kolmissa häissä, joten kiirettä riitti.

Samalla olemme mielenkiinnolla seuranneet viimeaikaisia poliittisia tapahtumia. Uuden presidenttimme Cyril Ramaphosan johdolla on alettu uudistamaan hallintoa ja monet Zuman aikakautta edustaneet hyvin korruptoituneet valtion virkamiehet ja ministerit ovat saaneet kyytiä. Ramaphosa on vaikuttava johtaja, joka selkeästi osaa pelata shakkia. Hän myös tietää, miten pitää massat tyytyväisenä ja siihen liittyy hyvin voimakkaasti Etelä-Afrikassa maanomistus. Maaliskuun alussa parlamentti hyväksyi aloitteen valmistelun, joka lopulta mahdollistaisi maiden haltuunoton ilman korvausta. Erityinen komitea alkoi valmistella tämän ehdotuksen läpiajoa, josta saamme ilmeisesti tietää enemmän elokuun loppuun mennessä. Aiheeseen tietysti liittyy vahvasti vuoden 2019 parlamentti- ja presidentinvaalit ja äänestäjien takaisin saaminen, koska ANC on menettänyt paljon ääniä Zuman valtakauden aikana DA:lle ja radikaalimmalle EFF:lle.

Yleisesti ottaen maanomistukseen ja erityisesti maatalousmaan omistukseen liittyy  erilaisia totuuksia ja tilastoja. Fakta on kuitenkin se, että maareformille on suurta tarvetta, jotta siirtomaa-ajan ja apartheidin aikaiset vääryydet voidaan oikaista. Oikealla tavalla toteutettuna se voi antaa valtavasti erityisesti yhteyskunnan heikoimmille maaseudulla, jossa mahdollisuuksia on vähän. Paljon maatalousmaata on AgriSA:n mukaan jo siirtynyt mustien omistukseen maan koillis- ja itäosissa vuoden 1994 jälkeen. Western Capen provinssissa luku on noussut 0:sta prosentista vain 4,9:ään prosenttiin. Vastaavasti KwaZulu Natalin provinssissa, joka on vahvasti zuluheimon hallinnassa, 73,5% viljelymaasta on mustien omistuksessa. Alueelliset erot ovat valtavat.  Perinteisesti zulut haluavat maata KwaZulu Natalista ja esimerkiksi xhosat Eastern Capen provinssista. Valtio on myös monella tasolla osaltaan epäonnistunut maiden uudelleenjakamisessa. Ja mitä maita tässä nyt sitten jaetaan ja millä perusteella? Sitä ei kukaan tiedä, koska suurin osa eteläafrikkalaisista kuitenkin asuu kaupungeissa eikä heitä kiinnosta maanviljely. Erilaiset tarinat kuitenkin leviävät aika nopeasti. Viime viikolla parillakin viinitilalla Stellenboschissa ja Hemel-en-Aarde-laaksossa vieraili miesten porukka, joka kyseli tilojen päälliköiden perään. Eräällä tilalla päällikkö ei juuri ollut paikalla, ja porukka ilmoitti työntekijälle, että ”they came for the land”. Koomista ja pelottavaa samaan aikaan. Koomista, koska valtion päättäjät ovat tehneet selkeäksi sen, että maiden haltuunotto tulee tapahtumaan rauhallisesti tiukkojen sääntöjen puitteissa. Toisaalta se on pelottavaa, koska täällä väkivalta ja riehuminen on usein se ainoa tapa saada äänet kuuluviin. Onneksi mieheni ei ole enää viininviljelijä.

Kuvat päiväkävelyltä Betty’s Bayn ja Hangklipin väliltä.

 

Lounas Creation-ravintolassa

Muutama viikko sitten kävimme perheeni kanssa pitkällä lounaalla Creation-ravintolassa Hemel-en-Aarde-laaksossa. Kävin Creationissa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja ruoka oli silloin(kin) todella hyvää. Täällä valitettavasti tulee aika nirsoksi ruoan suhteen, koska tuoreita ja hyviä raaka-aineita on tarjolla ympäri vuoden. Suomessa käydessäni kohtuuhintainen ravintolaruoka on usein suuri pettymys, kun taas Kapissa hinta-laatusuhde on usein enemmäkin kuin kohdallaan.Creationin Tasting Roomissa voi tilata viiden ruokalajin ja kahdeksan viinin maistelulounaan alle 40:llä eurolla (plus tietysti reilu tippi). Koimme, että kahdeksan viiniä olisi ollut parin viinitilan jälkeen jo ihan liikaa eli valitsimme jatkuvasti vaihtuvalta listalta alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan, jotka kaikki tarjoiltiin sopivien viinien kera. Ruokaa oli juuri sopivasti ja hinta R400 (alle 30 euroa) per henkilö viineineen. Raskaana olevat tai vastuuntuntoiset autoilijat voivat valita viinin sijasta TWG:n teet ruoan kera. Kiva ajatus, mutta kokemuksen jälkeen voin sanoa, että vihreän popkorniteenteen juomisen jälkeen suosin vettä näin vivahteisten ruokaelämyksien kanssa.