Rakkautta koronan aikaan – kirje siskolle

Bunny

Hei sisko,

vuosi sitten olimme Afrika Burn-festivaaleilla Tankwa Karoon aavikolla tanssimassa tuhansien muiden kanssa. Pelkäsimme auton renkaiden puhkeavan pahamaineisella liuskakivitiellä. Onneksi pääsimme perille ja takaisin ilman ongelmia. Katsoimme auringon laskeutuvan vuorien taakse ginitonicit kädessä ja seurasimme valtavien taideteosten polttamista pimeässä Afrikan yössä. Muistan miten väsynyt olin vauvanhoidon ja yrityksen pyörittämisen takia, mutta ei se haitannut, paitsi että illalla kaaduimme teltan pohjalle kohtalaisen ajoissa.

Tänä vuonna Afrika Burnia ei järjestetä. Tuhannet turistit eivät saavu juhlimaan erämaahan ja tutustumaan Kapkaupungin ravintoloihin ja upeaan luontoon. Turistit eivät palaa Etelä-Afrikaan hyvin pitkään aikaan. Näyttää siltä, että liikkuminen provinssista toiseen sallitaan vasta joulukuussa.  Rajat ovat kiinni ja kaupalliset kansainväliset lennot alkavat ilmeisesti vasta ensi vuonna. Meidän piti tulla Suomeen nyt toukokuussa juhlimaan isän 70-vuotisjuhlia, mutta kuinka suunnitelmat muuttuivatkaan.

Maaliskuun puolivälissä tanssin kevätauringossa lumilaudalla alas vuoria Andorrassa ja yhtäkkiä hiihtokeskus suljettiin. Silloin tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Sitten ajoimme tyttökaverini kanssa kiireellä Barcelonaan läpi tyhjän maaseudun, josta kaverini lensi Suomeen ja minä lensin aikaisemmalla lennolla Etelä-Afrikkaan, jotta ehdin maahan ennen rajojen sulkemista. Olimme ensin karanteenissa ja sitten lockdownissa kotona yhteensä 45 päivää ennenkuin perjantaina saimme alkaa ulkoilemaan aamulla klo 6-9 välisenä aikana.

Viimeiset viikot ovat olleet todella outoja. Varmasti myös siellä, olethan töissä suuressa sanomalehdessä tiedon ytimessä. Ensin luulimme, että tämä oli meidän Rooibos-teefirmamme loppu, mutta sitten saimme elintarvikeyrityksenä erityisluvan. Tee on myynyt ihan hyvin, mutta suuret vientisuunnitelmat ja osallistumiset kansainvälisille ruoka- ja juomamessuille on pistetty hyllylle toistaiseksi. Jostain syystä lockdown ei ole ollut niin ahdistava kuin aluksi kuvittelin: meillä on onneksi 250 neliöitä, jossa taapero voi juosta edestakaisin ja uima-altaan vesikin on ilmeisesti vielä riittävän lämmintä.

Olemme etuoikeutettuja, ja sen takia koemme, että meillä on myös valtava vastuu auttaa heikompia. Emme ole vielä toistaiseksi irtisanoneet ketään ja todella toivon, että meidän ei tarvitse tulevaisuudessakaan. Lahjoitamme ruokaa kodittomien järjestölle. Tuemme erilaisia järjestöjä, jotka tukevat erityisesti lapsia ja nuoria. Mieheni mobilisoi koko naapuruston tyhjentämään vaatekaappinsa ja hän on kuskannut tavaroita asunnottomien järjestölle. Apua tarvitaan paljon ja jokainen voi tehdä jotain.

Enemmän ahdistaa tulevaisuus. Tulevaisuus täällä ei näytä hyvältä, mutta toisaalta näyttääkö se missään? Maa syöksyy väistämättäkin lamaan. Presidentti Zuman johdolla ja hyväksynnällä toteutettu valtion yhtiöiden ryöstely romutti maan talouden  totaalisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyinen presidentti Ramaphosa on hyvin arvostettu, mutta ylimmässa johdossa on edelleen niitä samoja korruptoutuneita naamoja, jotka henkilökohtaisesti hyötyivät Zuman vuosista. Nopeasti toteutettua lockdownia kehuttiin laajalti, mutta samalla kuvat presidentistä armeijan ylikomentajan asussa herätti huolta. Mitä tapahtuu vapaudelle, demokratialle ja yksilönoikeuksille? Tästä on lyhyt matka diktatuuriin. Ja monet ovat jo alkaneet kyseenalaistaa uusia sääntöjä.

Kysymysmerkkejä ovat muun muassa tupakanmyyntikielto. Valtionvarainministeri Mboweni yritti saada tupakkaa myyntiin, jotta valtio saisi jotain verotuloja. Täällä on ilmeisesti 11 miljoonaa tupakanpolttajaa. Terveysministerin Ndlamini-Zuman johdolla, joka on myös edellisen presidentin ex-vaimo, tupakanmyynti kiellettiin. On julkinen salaisuus, että hänellä on läheiset suhteet tupakan salakauppaan. Yleisesti myös ihmetellään ulkonaliikkumiskieltoa klo 19 ja 5 välisenä aikana. Etelä-Afrikasta tuli yhdessä yössä poliisivaltio. Monet epäilevät päättäjien motiiveja ja kyseenalaistavat armeijan ja poliisien toimintaa. Lockdownia kehutaan, koska murhien ja onnettomuuksien määrä on vähentynyt. Tottakai ne vähenee, jos ihmiset ovat vankeja omissa kodeissaan ja alkoholia ei myydä! Mutta samalla sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet työnsä ja putoavat köyhyyteen. Kuten joka ilta uutisissa tavalliset kansalaiset sanovat: ”Meillä ei ole varaa lockdowniin. Mieluummin otan Covid-19-sairauden kun menetän työpaikkani ja kuolen nälkään.”

Olemme mieheni kanssa keskustelleet  paljon tulevaisuudesta ja erilaisista skenaarioista. Mitkä ovat ne merkit, joiden perusteella päätämme jättää Etelä-Afrikan taaksemme? Emme vielä tiedä, mutta ei kai me olla Afrikkaa jättämässä, kun ei täältä minnekään pääse.

xx

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s