Yö viljasiilossa

IMG_8351Taannoin kirjoitin kavereidemme talorakennusprojektista Stellenboschin lähellä. Vanha ja ränsistynyt varastorakennus sai uuden ilmeen, kun Alexin ja Sumarin nelihenkinen perhe rakennutti itselleen tilavan kodin. 1700-luvun alussa perustettu Natte Valleij-tila on ollut perheen omistuksessa vuodesta 1969 ja tilalla pidettiin pitkään hevosia. Nykyään tilaa käytetään vain asumiseen: Cape Dutch-arkkitehtuurille tyypillisessä päärakennuksessa asuu kaverimme äiti ja myös Alexin kaksi veljeä perheineen asuu tontilla. Lisäksi suuressa piharakennuksessa järjestetään häitä.
IMG_8352.PNG
IMG_8353.PNGAlexin ja Sumarin ulko-oven vieressä sijaitsevat ainutlaatuiset viljasiilotkin haluttiin remontoida ja siellä on nyt mahdollista majoittua AirBnB:n kautta. Lopputulos on todella kaunis. Vihreät marokkolaiset laatat näyttävät valkoisia seiniä ja lämmintä puuta vasten. Alakerrassa on itseasiassa sama hylly kuin meidän olkkarissa.

IMG_8354Natte Valleij ja Simonsbergin siilot sijaitsevat siis 12 kilometriä Stellenboschin keskustasta ja noin 45 minuuttia Kapkaupungin kansainväliseltä lentokentältä. Suosittelen ehdottomasti yhdistämään yön siilossa vierailuun viinialueella.
IMG_8355

 

Mainokset

Metsästysreissu Karoon erämaahan

BW4.JPGNaiivisti ajattelin, että minulla olisi paljon aikaa kirjoittaa blogia, kun vauva nukkuu: olin väärässä! Meidän poikamme on kohtalaisen helppo tapaus, mutta hän tykkää maidosta ja kakkaa valtavasti kuten vauvat yleensä. Yrittäjänä en periaatteessa ole äitiyslomalla eli vauvan, Rooibos-teen ja kaiken muun yhdistäminen vaatii taitoja. Kaikki on kuitenkin mennyt todella hyvin ja saamme Antonin kanssa paljon unta öisin.
BW3.JPG
Koska pieni toukkamme on rauhallinen tapaus, päätimme lähteä viikonlopuksi kuuden tunnin automatkan päähän kaverin maatilalle. Beaufort West-nimisen kaupungin lähistöllä sijaitseva tilalla kasvatetaan springbok-antilooppeja. Karoon erämaa hallitsee suurta osaa Etelä-Afrikan sisämaasta.  Puoliaavikolla on kuivuutta kestäviä ruohoja ja pensaita ja maisema on täynnä kukkuloita, vuoria ja erilaisia kalliomuodostelmia. Pidän Karoon kuivuudesta ja tietynlaisesta karheudesta. Siellä on valtavia maatiloja, joissa kasvatetaan antilooppeja ja lampaita.
BW5.JPG
Antonin koulukaverin tilalla ei enää asu ketään täysipäiväisesti. Suurin osa maista on vuokrattu naapureille ja kaverin vanhemmat ovat eläköityneet lähemmäs rannikkoa. Kaverimme asuu itse Ruotsissa ja vietti neljä kuukautta Etelä-Afrikassa ruotsalaisen vaimon ja kolmen lapsensa kanssa. Vaimolla oli vielä neljä kuukautta äitiyslomaa käyttämättä ja kaveri tekee töitä kansainväliselle yritykselle, joten etätyö ja työskentely Etelä-Afrikan toimistossa Port Elizabethissa mahdollisti oleskelun Afrikassa. Perhe asui muutama vuosi sitten tilalla, mutta vuodessa tai parissa ruotsalainen vaimo sai tarpeeksensa puskasta ja konservatiivisista afrikaanereista, joten he muuttivat takaisin Tukholmaan, jossa he alunperin tapasivat opiskelijoina. Saa nähdä mitä tilalle käy tulevaisuudessa.
BW6.JPG
Tällä kertaa en osallistunut metsästykseen vaan ruokin vauvaamme lapsilla täytetyssä autossa. Ajelimme ympäri puoliaavikkoa  nuorimpien lapsien kanssa ja teimme pieniä kävelyjä. Ammuin ensimmäisen antilooppini samalla tilalla kuusi vuotta sitten. Perinteen mukaan sain eläimen veret naamalleni ja minun piti syödä pala raakaa maksaa. Tällä kertaa oli kaverimme 12-vuotiaan pojan ampua hänen ensimmäisen antilooppinsa.
BW1.JPG
BW11.JPGMuutama viikko metsästysreissun jälkeen minut pysäytettiin turvatarkastuksessa Munchenin kentällä. Turvamies halusi nähdä meikkipussini sisällön. Hän kaivoi pussukasta kiväärin hylsyn ja katsoi minua tuimasta. Myös turvatarkastuksen jonossa seisovat matkustajat katsoivat turvamiestä ja järkyttyneitä kasvojani.
”That was my first kill!”, huudahdin ja vieressäni seisovat matkustajat katsoivat meitä hämmentyneitä.

”I mean… an animal!”, sanoin pelästyneenä ja turvamies käski minun pysyä paikallani, kun hän lähti takahuoneeseen. Laitoin hylsyn meikkipussiini muistoksi metsästysretkestä ja unohdin sen sinne. Hetken päästä hän palasi ja sanoi, että saan mennä, mutta ei kannattaisi kantaa hylsyjä mukana. Yritin vielä kauniisti kysymällä saada hylsyn takaisin, johon sain vastauksesta tuiman saksalainen katseen.BW7.JPGBW8.JPGVietimme tilalla siis kolme päivää kaveripariskuntien ja heidän yhteensä kymmenen lapsen kanssa. Söimme valtavasti lihaa paikalliseen tyyliin ja nautimme aavikon auringonlaskuista ja hiljaisuudesta (kun pikkuisemme ei kitissyt). Ihana viikonloppu. BW9

 

 

Aloita synnytys – kävele vuorelle

IMG_7950.JPGBlogissa on ollut vähän hiljaista, koska 28.5 aamuyöllä syntyi pieni terve poikamme Christiaan Barnard- sairaalassa. Barnard tunnetaan Suomessakin, koska hän teki maailman ensimmäisen onnistuneen sydänsiirron vuonna 1967. Vanha sairaala siirrettiin uusiin tiloihin ja uusi hieno sairaala avattiin joulukuussa 2016 Kapkaupungin keskustaan eli noin 5-10:n minuutin ajomatkan päähän kotoamme.

IMG_7937

Vietimme sairaalassa lähes kolme päivää, joka on täällä usein tapana, koska vakuutus korvaa maksimissaan kaksi yötä, jos ei ole komplikaatioita. Ensimmäisten päivien ilon ja alkuhämmennyksen jälkeen kaikki on nyt mallillaan. Vastasyntyneet ovat usein todella rauhallisia ja nukkuvat paljon, samoin myös pikkuisemme. Arkirutiinit ovat lähteneet hyvin liikkeelle, ruokinta alkaa rullata ja maitoa riittää kuin afrikkalaiselle kylälle. Ostimme täällä asuvalta suomalaiselta perheeltä rattaat ja pikkuinen viihtyy hyvin rantapromenadilla, Green Pointin puistossa ja Oranjezichtin markkinoilla. Eilen kävimme kaverin luona Camps Bayssä grillaamassa ja katsomassa rugbyä. Hän nukkui koko jännittävän matsin ajan, kun Etelä-Afrikka voitti Englannin. V&A Waterfrontin melusta  hän ei pitänyt eikä hän tykkää vaipanvaihdosta.

IMG_7939IMG_7947Laskettu aika oli 29.5 isäni syntymäpäivänä, mutta poikamme selkeästi halusi ihan oman syntymäpäivän. Kävimme sunnuntaina 27.5 kävelyllä Pipetrack-polulla. Pipetrack on todella kiva ja helppo polku kävellä, joka kulkee Camps Bayn yllä vesiputkilinjaa pitkin – siitä nimi. Ylä- ja alamäet ovat kohtalaisen loivia. Se on myös suosittu lenkkipolku aamuisin ja iltapäivällä ja reitti lähtee Pöytävuoren hissille vievän Tafelberg-tien alusta. Jos ei huvita lenkkeillä, pakkaa mukaan piknik-eväitä ja pullo hyvää viiniä. Polun varrella on penkkejä ja sieltä on kiva ihastella Atlantin taakse laskeutuvaa aurinkoa.

Täällä sanotaan, että jos haluaa lapsen syntyvän, kannattaa syödä tulista ruokaa tai kävellä Pöytävuorelle. Minulle selkeästi riitti Pipetrack! 12 tuntia kävelyn jälkeen poika halusikin tulla maailmaan ja toisen 18 tunnin rupeaman jälkeen hän syntyi.

IMG_7942

Vauvalomalla viinialueella

IMG_7891”Oletteko menossa babymoonille”, ovat monet kaverit ja tutut kysyneet meiltä viimeisten kuukausien aikana. Babymoonin tarkoituksena on viettää aikaa vain kahdestaan kumppanin kanssa ennen kuin lapsi saapuu maailmaan. Emme ajatelleet tehdä mitään sen kummallisempaa, mutta lyhyellä varoitusajalla varasimmekin huoneen mieheni lapsuudenkodista eli ihanasta Babylonstorenista ja vietimme siellä kolme hyvin rentouttavaa päivää.

BT 1
IMG_7840.JPGBT 2Entiset työväen talot on muutettu ihaniksi ja tilaviksi kaksioiksi tai kolmioksi, joissa on todella skandinaavisen selkeä sisustus. Kaksi lonkkaongelmaista nukkui todella hyvin isossa pehmeässä pedissä. Hotellin aamiaisella Babel-ravintolassa suurin osa raaka-aineista tulee tilan puutarhasta ja kaikki yksityiskohdat on vaan niin hyvin ajateltuja.

IMG_7837IMG_7836IMG_7831.JPGTilalla voi puuhata kaikenlaista. Aamuisin järjestetäänpuutarhakierros ja kävely tilan ympäri. Iltapäivällä hyppäsimme Land Roveriin ja ajoimme Simonsberg-vuorelle katsomaan auringonlaskua nauttien virvokkeista. Kylpylän yhteydessä oleva kauneushoitola tarjoaa Dr Hauschka ja Esse-hoitoja, mutta me päädyimme vain saunomaan ja pulikoimaan lämmitettyssä poreammeessa ja uima-altaassa. Illallinen Babel-ravintolassa kruunaa ah-niin-ihanan päivän.

IMG_7876IMG_7886IMG_7890.JPGSattumalta tilalla järjestettiin samaan aikaa Teas & Tisanes-yrttiteetyöpaja, jossa pääsimme sukeltamaan paikallisten rohtokasvien ihmeelliseen maailmaan.  Rooibos-yrittäjille se oli myös työnkin ja tuotekehittelyn takia todella hyödyllinen tapahtuma. Siitä myöhemmin tällä viikolla. Tietoa tulevista työpajoista löytyy täältä.

 

Moderni afrikkalainen taide(varkaus)

IMG_7221

Huomaan, että alan tulla vanhemmaksi, kun olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota taiteeseen. Olen aina ollut taiteellinen ja kävin Espoon kuvataidekoulua kymmenisen vuotta, mutta vastikaan olen alkanut miettimään enemmän taidetta kotimme sisustuselementteinä ja myös investointina. Kun ensi kerran näin kaverini Marlene Steyn valtavia maalauksia, tiesin, että joku kaunis päivä omistan hänen salvadordalimaisen teoksensa. Marlene kertoi silloin vaatimattomasti, että hänen teoksiaan on esillä viime syyskuussa avatussa Zeitz Museum of Contemporary Art Africa (MOCAA). Kävin siellä vanhempieni kanssa pari kuukautta sitten, mutta unohdin kuvat puhelimeni uumeniin.

IMG_7230[1].JPG

Marlene Steyn

IMG_7244.JPGIMG_7243[1]

Marlenen töiden lisäksi pidin Kudzanai Chiurain valokuvista, joissa hän kuvaa eteläisen Afrikan muuttuvia sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia dynamiikkoja. Niissä kuvataan myös siirtomaahistorian, länsimaisten kulutustottumusten ja sisällissotien ja kriisien vaikutusta afrikkalaisiin tiloihin ja yhteiskuntiin.

Kudzanai Chiurai

IMG_7242[1]

Myös swazimaalaisen Nandipha Mntambon työt ovat vaikuttavia. Ilmeisesti hän on viettänyt aikaa Mosambikissa, koska eri työt ovat saaneet vaikutteita Portugalin siirtomaa-ajasta ja härkätaisteluista. Teoksessa ”Praca de Touros” tummaihoinen naishärkätaistelija ajan kuluttamalla härkätaistelustadionilla saa miettimään siirtomaa-ajan jälkeistä Mosambikia ja sukupuolten rooleja afrikkalaisessa yhteiskunnassa. Vietin lukiossa vuoden vaihto-oppilaana Meksikossa, joten ymmärrän espanjan kautta portugalia ja olen kiinnostunut siitä, minkälaisen lattarijäljen Portugali jätti eteläiseen Afrikkaan Angolaan ja Mosambikiin. Myös Vela Sikubhekile- teoksen lehmännahasta valmistetut puvut valkoisessa tilassa ovat upeita, mutta samalla pelottavia.

IMG_7226

Nandipha Mntambon Praca de Touros

IMG_7225

Nandipha Mntambon Vela Sikubhekile

Vaikka et olisikaan modernin taiteen ystävä, visiitti museossa kannattaa jo arkkitehtuurin puolesta. Vanhaan viljasiiloon rakennettu museo on vaikuttava rakennus, jonne tulvii valoa avattujen siilojen ja kattoikkunoiden kautta.  Sisäänpääsy maksaa ulkomaalaisilta R180 ja kattoterassilta on hieno näköala Pöytävuorelle. Oma suosikkini Marlenen töistä on muuten alla oleva ”Self-raising Hour”, joka ei ole Zeitz MOCAA:ssa. Museon rahoittaja Jochen Zeitz on kuulemma ostanut sen omaan yksityiseen kokoelmaansa. Se taisi olla myös pikkuisen liian kallis meikälaiselle. Kysyin Marlenelta, että missä mahtaa herra Zeitz asua, jos minusta tulisikin taidevaras. Saimme hyvät naurut, kun suunnittelimme taidevarkautta. Parimetrisen teoksen varastaminen voikin sitten olla aika hankalaa.

self raising hour.JPG

Marlene Steyn, Self-raising Hour

IMG_7237

 

Eteläafrikkalainen vappu

IMG_7697[1]Eräs täällä pitkään asunut suomalainen perhe järjestää täällä ihanan vappulounaan kavereilleen joka vuosi, mutta viime kerrasta olikin jo aikaa! Viime vuonna olimme matkalla kotiin Afrika Burn-festivaalilta ja sitä edellisenä vuonna surffasimme Sri Lankassa. Vuonna 2015 yritin selvitä Nepalin jälkijäristyksissä tulematta hulluksi ja 2014 taisin olla Ruotsissa työmatkalla.

Rakastan pitkiä lounaita. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää. Ei ole mitään parempaa kuin suomalaiset (tai pohjoismaiset) kala-alkupalat.  Isäntä savusti lohifileet suomalaisessa savustuspöntössä. Perunasalaatti ja nakit upposivat tähän mahaan. Taisin syödä suurimman osan Abban sinappisillistä, koska uskottelin itselleni, että eihän Abban sillissä mitään listerioosia ole. Olin täysin unohtanut Wiener Nougat-suklaan olemassaolon! Tippaleipiäkin ja kotitekoista simaa oli tarjolla.

Samaan aikaan, kun kaikki muut paitsi minä nauttivat snapseja ja lauloimme perinteisiä juomalauluja, Etelä-Afrikan työläiset vaativat parempaa perustuloa. Täällä vappu on siis työväen päivä. COSATU (The Congress of South African Trade Unions) ja SAFTU (SA Federation of Trade Unions) ovat kaksi taistelevaa ammattijärjestöä. SAFTU ajaa minimikuukausipalkkaa, joka olisi R12500 kuukaudessa. COSATU tyytyy 20:nen randin minimituntipalkkaan (R3200 eli 210 euroa kuukaudessa), jonka parlamentti hyväksyi viime marraskuussa. COSATU on tässä asiassa huomattavasti realistisempi,  mutta ymmärrettävästi SAFTU:n aloite saa paljon kannatusta köyhien työläisten keskuudessa. Miten 210 euroa kuukaudessa riittää elättämään perheen? Maatilojen työntekijöiden minimipalkka on vielä vähemmän: R18 tunnissa. Kotiapulaisten tulisi mukamas pärjätä R17:n tuntipalkalla.

Monella olisi varaa maksaa enemmän esimerkiksi puutarhurilleen tai sisäkölleen, mutta he eivät maksa, koska he ovat tottuneet siihen, että apua saa halvalla.  Vertailun vuoksi me esimerkiksi maksamme siivoojallemme R52 tunnilta. Jo töihin pääseminen on tullut todella vaikeaksi monelle. Julkisen liikenteen virkaa ajavat yksityiset minibussitaksit laskuttavat joka vuosi enemmän, mutta palkat eivät nouse samaan tahtiin. Kapin metropolin junaverkosto on aivan sekaisin huonon hallinnon ja kaapeleiden varastelun takia. Monet lähtevät kotoaan töihin neljän viiden aikaan aamulla ehtiäkseen töihin kahdeksaksi.

 

 

 

 

Paviaaniongelma

IMG_2806.JPGEilen istuimme mökillä ulkona lounaalla Antonin kanssa, kun valtava urospaviaani juoksi edessämme olevan nurmikon poikki naapuri perässään.  Nousin salamannopeasti ylös, nappasin pöydältä ensimmäisen käteeni sattuneen esineen ja huusin kovaa. Anton oli siinä vaiheessa juossut jo paviaanin perään.
IMG_2772.JPG
Karhupaviaanit (chacma baboon) ovat  yleisiä eteläisessä Afrikassa ja se on viidestä paviaanilajista suurikokoisin. Paviaanin vartalon pituus on jopa yli 80 senttimetriä, hännän pituus isoilla  kavereilla myöskin yli 80 senttimetriä ja ne saattavat painaa yli 30 kilogrammaa. Meidän luona vieraillut silverback oli varmasti sitä kaikkein isointa sorttia.
IMG_2792
Paviaaneja näkee paljon Cape Pointissa ja Hyväntoivonniemellä ja Kapin vuorilla. Ennen paviaanit söivät juuria, siemeniä ja hyönteisiä Betty’s Bayn vuorilla Harold Porterin kasvitieteellisen puutarhan rinteillä, mutta vuonna 2011 kaikki muuttui Betty’s Bayssä. Suuren puskapalon jälkeen paviaaneille ei ollutkaan tarjolla ravintoa, joten he alkoivat kaivaa ruokaa lukitsemattomista roskakoreista. Fiksut paviaanit tajusivat, että ihmisiltä saa helpommin ravintorikasta ruokaa. Miksi viettää tuntikausia puskassa siemeniä jyrsien, jos keittiöstä voi hakea suklaamuffinssin? Paviaanit ovat oppineet avaamaan ovia ja ikkunoita. Yksi paviaani sai rikottua naapurin autotallin kattolevyn niin, että se pääse pujahtamaan talliin sotkien koko paikan.
IMG_2805.JPG
Paviaanit on todella pelottavia. Jos ihmisellä on kädessä ruokaa, paviaani kokee, että ruoka on tarkoitettu jaettavaksi. Pitkät ja terävät hampaat voivat saada todella pahaa jälkeä. Valitettavan usein paviaanit eivät pelkää naisia, koska naiset kiljuvat ja juoksevat niitä karkuun. Pari kertaa olen nähnyt valtavan uroksen laukkaavan talon kulman takaa kohti keittiön avointa ovea ja olemme juokseet kilpaa: minä ovea sulkemaan, hän päästäkseen keittiöön.

Paviaanit siis kannattaa jättää omaan rauhaansa eikä niitä saa ikinä ruokkia.

Shakkia ja maiden uudelleenjakoa

IMG_7513[1]Blogissa on ollut vähän hiljaista viime viikkoina. Pienokainen kasvaa kovaa vauhtia vatsassa ja yöllä nukkuminen alkaa olla hankalaa. Hänestä on selkeästi tulossa aktiivinen tyyppi, sen verran potkunyrkkeilyä siellä harrastetaan. Lisäksi olimme parin viikon sisällä kolmissa häissä, joten kiirettä riitti.
IMG_7515[1].JPG
Samalla olemme mielenkiinnolla seuranneet viimeaikaisia poliittisia tapahtumia. Uuden presidenttimme Cyril Ramaphosan johdolla on alettu uudistamaan hallintoa ja monet Zuman aikakautta edustaneet hyvin korruptoituneet valtion virkamiehet ja ministerit ovat saaneet kyytiä. Ramaphosa on vaikuttava johtaja, joka selkeästi osaa pelata shakkia. Hän myös tietää, miten pitää massat tyytyväisenä ja siihen liittyy hyvin voimakkaasti Etelä-Afrikassa maanomistus. Maaliskuun alussa parlamentti hyväksyi aloitteen valmistelun, joka lopulta mahdollistaisi maiden haltuunoton ilman korvausta. Erityinen komitea alkoi valmistella tämän ehdotuksen läpiajoa, josta saamme ilmeisesti tietää enemmän elokuun loppuun mennessä. Aiheeseen tietysti liittyy vahvasti vuoden 2019 parlamentti- ja presidentinvaalit ja äänestäjien takaisin saaminen, koska ANC on menettänyt paljon ääniä Zuman valtakauden aikana DA:lle ja radikaalimmalle EFF:lle.
IMG_7517[1].JPG
Yleisesti ottaen maanomistukseen ja erityisesti maatalousmaan omistukseen liittyy  erilaisia totuuksia ja tilastoja. Fakta on kuitenkin se, että maareformille on suurta tarvetta, jotta siirtomaa-ajan ja apartheidin aikaiset vääryydet voidaan oikaista. Oikealla tavalla toteutettuna se voi antaa valtavasti erityisesti yhteyskunnan heikoimmille maaseudulla, jossa mahdollisuuksia on vähän. Paljon maatalousmaata on AgriSA:n mukaan jo siirtynyt mustien omistukseen maan koillis- ja itäosissa vuoden 1994 jälkeen. Western Capen provinssissa luku on noussut 0:sta prosentista vain 4,9:ään prosenttiin. Vastaavasti KwaZulu Natalin provinssissa, joka on vahvasti zuluheimon hallinnassa, 73,5% viljelymaasta on mustien omistuksessa. Alueelliset erot ovat valtavat.  Perinteisesti zulut haluavat maata KwaZulu Natalista ja esimerkiksi xhosat Eastern Capen provinssista. Valtio on myös monella tasolla osaltaan epäonnistunut maiden uudelleenjakamisessa. Ja mitä maita tässä nyt sitten jaetaan ja millä perusteella? Sitä ei kukaan tiedä, koska suurin osa eteläafrikkalaisista kuitenkin asuu kaupungeissa eikä heitä kiinnosta maanviljely. IMG_7518[1]Erilaiset tarinat kuitenkin leviävät aika nopeasti. Viime viikolla parillakin viinitilalla Stellenboschissa ja Hemel-en-Aarde-laaksossa vieraili miesten porukka, joka kyseli tilojen päälliköiden perään. Eräällä tilalla päällikkö ei juuri ollut paikalla, ja porukka ilmoitti työntekijälle, että ”they came for the land”. Koomista ja pelottavaa samaan aikaan. Koomista, koska valtion päättäjät ovat tehneet selkeäksi sen, että maiden haltuunotto tulee tapahtumaan rauhallisesti tiukkojen sääntöjen puitteissa. Toisaalta se on pelottavaa, koska täällä väkivalta ja riehuminen on usein se ainoa tapa saada äänet kuuluviin. Onneksi mieheni ei ole enää viininviljelijä.

Kuvat päiväkävelyltä Betty’s Bayn ja Hangklipin väliltä.

 

Lounas Creation-ravintolassa

IMG_7337Muutama viikko sitten kävimme perheeni kanssa pitkällä lounaalla Creation-ravintolassa Hemel-en-Aarde-laaksossa. Kävin Creationissa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja ruoka oli silloin(kin) todella hyvää. Täällä valitettavasti tulee aika nirsoksi ruoan suhteen, koska tuoreita ja hyviä raaka-aineita on tarjolla ympäri vuoden. Suomessa käydessäni kohtuuhintainen ravintolaruoka on usein suuri pettymys, kun taas Kapissa hinta-laatusuhde on usein enemmäkin kuin kohdallaan.IMG_7338IMG_7340.JPGCreationin Tasting Roomissa voi tilata viiden ruokalajin ja kahdeksan viinin maistelulounaan alle 40:llä eurolla (plus tietysti reilu tippi). Koimme, että kahdeksan viiniä olisi ollut parin viinitilan jälkeen jo ihan liikaa eli valitsimme jatkuvasti vaihtuvalta listalta alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan, jotka kaikki tarjoiltiin sopivien viinien kera. Ruokaa oli juuri sopivasti ja hinta R400 (alle 30 euroa) per henkilö viineineen. IMG_7342.JPGRaskaana olevat tai vastuuntuntoiset autoilijat voivat valita viinin sijasta TWG:n teet ruoan kera. Kiva ajatus, mutta kokemuksen jälkeen voin sanoa, että vihreän popkorniteenteen juomisen jälkeen suosin vettä näin vivahteisten ruokaelämyksien kanssa.

IMG_7343.JPGIMG_7336.JPG

Viiniä Hemel-en-Aarden laaksossa

IMG_7310Meidän mökiltä on noin puolen tunnin ajomatka Hermanuksen lähellä sijaitsevaan Hemel-en-Aarden laaksoon. Vihreiden vuorien välissä tunnelma on autenttisempaa kuin viimeisen päälle stailatuilla viinitiloilla Stellenboschissa tai Constantiassa.
IMG_7337.JPG
Hermanus on suosittu lomakaupunki niin paikallisten kuin ulkomaalaisten keskuudessa ja lomakausina se täyttyy jo liiaksi. Joululomilla Antonia on vaikea suostutella esimerkiksi lounaalle Hermanukseen ruuhkien takia. Kaupunki on suosittu syystä: se sijaitsee lähellä metropolia, rannikko on valtavan kaunis, kaupunkia ympäröi kauniit vuoret, ainutlaatuinen fynbos-kasvillisuus ja hienot  maastopyöräily- ja vaellusreitit. Eniten Hermanus tunnetaan etelänmustavalaista, jotka talvella tulevat uiskentelemaan rantapromenadin lähelle. Paras tapa nähdä valaat on kuitenkin hypätä veneretkelle.

IMG_7286.JPGIMG_7283.JPGHemel-en-Aarde-laakson tilat tunnetaan palkituista chardonnay-viineistä ja päiväretken ehdottomasti kruunaa lounas ja yhteensovitetut viinit pitkän kaavan mukaan Creation-tilalla. Aloitimme päivän aamuviinillä Hamilton Russell-tilalla, jonne vie kiemurteleva sypressien reunustama tie. Tila tunnetaan chardonnaysta ja pinor noirista. Viinit ovat keskimäärin kalliimpia kuin monilla turistien suosimmilla suurilla ja teollisilla viinitiloilla, koska pientuottajat valmistavat vain pienen määrän kutakin viiniä. Miljöö on todella sympaattinen ja kotoisa, joten pienen lammen rannalla viihtyy helposti pidempäänkin.
IMG_7288.JPGIMG_7279.JPGJatkoimme matkaa Newton Johnson-tilalle, josta on huikeat näköalat laaksoon ja merelle yli melkein meidän mökille asti. Kaikki maistelut maksavat R35-R80, mutta maksaminen kannattaa, koska viileän, palkitun chardonnayn maisteleminen huikaisevissa maisemissa on sen arvoista.

IMG_7294.JPGIMG_7293.JPGOma suosikkitilani on viinin,  arkkitehtuurin ja sisustuksen puolesta Ataraxia. Tilan tarina viinitilana alkoi vuonna 2004, kun nykyiset omistajat ostivat 47 hehtaaria maata paikalliselta maanviljelijältä. Tila sijaitsee yhdellä laakson korkeimmista kohdista ja kirkolta näyttävässä rakennuksessa on paljon paikallisten taiteilijoiden värikästä taidetta IMG_7306.JPGIMG_7311.JPGIMG_7328.JPGMukaan tarttui muutama pullo Ataraxian makoisaa Serenity-viiniä, joka on 25 prosenttia Pinor Noiria, 25 prosenttia Cinsaultia ja 50 prosenttia eteläafrikkalaista Pinotagea. Pinotage-rypäle jalostettiin Etelä-Afrikassa vuonna 1925 ja se on Pinor Noir- ja Cinsault-rypäleiden sekoitus. En rehellisesti sanottuna pidä Pinotagen jälkimausta, mutta punaviinien sekoituksissa se toimii.

Ataraxiasta suuntasimme kaverin Chris Alheitin Alheit Wineyardstilalle, jossa hän antoi meille pienen viininvalmistuskierroksen sadonkorjuukiireistä huolimatta. Chris on kansainvälisesti palkittu viininvalmistaja. Siitä lisää perjantaina.