Cradle of Humankind

1Vietimme kolme yötä Johannesburgin luoteispuolella alueella, joka tunnetaan nimellä Cradle on Humankind. Cradle eli kehto on 47 000:n hehtaarin kokoinen alue ja UNESCO:n maailmanperintökohde. Nepalissa työskentelin UNESCO:lla pääasiassa luonnonperintökohteiden parissa. Huhtikuun 2015 maanjäristyksen jälkeen päädyin myös hetkeksi työskentelemään tuhoutuneiden kulttuuriperintökohteiden parissa eli siinä mielessä myös kulttuurikohteet ovat lähellä sydäntäni.

2IMG_84853.jpg

Alueella sijaitsevista luolista on löydetty fossiileita, jotka kertovat meille alueen asutuksesta hyvin kauan sitten. Vanhin tunnettu merkki alueen asutuksesta on vuonna 1998 löydetty Australopithecus africanuksen luuranko, joka on 3,22–3,58 miljoonaa vuotta vanha. Tämän löydön lisäksi myös vuonna 1947 löytyneiden noin 2 miljoonaa vuotta vanhojen ”Mrs. Pleas” ja ”Sts 14” Australopithecus africanus-luurankojen katsotaan tukevan näkemystä, että moderni ihminen kehittyi Afrikassa. Maropengin museossa oli mielenkiintoinen National Geographicin tukema näyttely, jossa kerrottiin vuonna 2013 löytyneistä homo naledi luurangoista ja osa löydetyistä luista oli esillä.

IMG_8525IMG_8523

Reissun kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Cradle Boutique Hotel. Ihana paikka vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä Lanserian lentokentältä keskellä Etelä-Afrikkaa sijaitsevaa highveld ylänköaluetta. Yksityisellä tilalla on villieläimiä kirahveista gnu-antilooppeihin ja ravintolassa oli todella hyvät ruoat. Teimme hotellista puolipäiväretkiä Maropengin museon lisäksi Walter Sisulun mukaan nimettyyn kansalliseen puutarhaan, jossa näimme valtavia mustia kotkia.

Johannesburgissa oli aivan mielettömän kylmä! Onneksi hotellissa toimi lämmitys niin hyvin, että sen takia vietimme aika paljon aikaa huoneessa. Eli nautimme huoneesta koko rahan edestä.

IMG_8494IMG_8495

 

 

 

Hipstereitä ja passeja Gautengissa

IMG_8440Kaksi viikkoa poikamme syntymän jälkeen kävimme hakemassa hänelle Etelä-Afrikan passin. Odotimme Home Affairsissa neljä tuntia kunnes kävi ilmi, että vastaanottovirkailija oli merkinnyt Antonin passin hakijaksi. Jos virkailija olisi merkinnyt poikamme hakijaksi, olisimme päässeet kaikkien jonojen ohi. Passikuvat otetaan sisäasiainministeriön omissa kuvakopeissa odotusaulassa ja pikkuvauvan kuvan ottaminen onkin oma projektinsa. Meillä kävi tuuri, että poika heräsi juuri ennen hänen vuoroaan. Aika nopeasti saimme kuvan hänestä silmät auki. Virkailijakin oli hämmästynyt. Jännitysnäytelmä kuitenkin sai uuden käänteen, kun seuraavalla tiskillä kuva oli kadonnut järjestelmästä ja jouduimme ottamaan uuden kuvan! Tyypillistä Afrikkaa. Nyt hänen Etelä-Afrikan passissa on komea kuva: kieli ulkona ja tyylikkäästi afrikkalaisittain leopardiasussa. Leopardiasu oli puhdasta sattumaa!IMG_8441Kävi kuitenkin ilmi, että hän ei voi matkustaa Suomeen Etelä-Afrikan passilla. Vaikka häntä ei oltu rekisteröity Suomen kansalaiseksi, hän on jo syntyessään periaatteessa Suomen kansalainen ja Suomen kansalaiselle ei voida myöntää viisumia Suomeen. Meidän siis piti lentää Pretoriaan asti Suomen lähetystöön hakemaan passia.
IMG_8442
Päätimme tehdä reissusta yhdistetyn huvi- ja työmatkan. Gauteng on yksi Etelä-Afrikan yhdeksästä provinssista, jossa sijaitsevat muun muassa Johannesburg ja pääkaupunki Pretoria. Kapkaupungissa vitsaillaan, että Stellenboschin viinialueen vuorien takana kaikki on ”Joburg” ja siellä ei edes tarvitse käydä. Kun kapkaupunkilaisilta kysytään, Johannesburgissa on vaarallista. Ja sehän on totta. Autokaappauksia ja asuntomurtoja on valtavasti. Niin paljon, että siitä on valitettavasti tullut niin normaalia, että ihmiset eivät enää kauhistu kun jotain tapahtuu.
IMG_8446
IMG_8478.JPGLensimme Lanserian kentälle, joka on pienempi ja huomattavasti helpompi kuin OR Tambo-lentokenttä. Yövyimme Pretoriassa yön, kun Antonin piti käydä ulkoministeröissä hakemassa poikamme syntymätodistukseen Apostille-dokumentti ennen lähetystöön menoa, joka todistaa asiankirjan olevan kansainvälisesti lainvoimainen. Apostillen myöntää viranomainen, mikäli maa on liittynyt Haagin 1961 yleissopimukseen.
IMG_8457IMG_8461Pretoriasta siirryimme Johannesburgiin Parkhurstin kaupunginosaan, jossa asuimme kavereiden luona pari yötä. Parkhurst on ylemmän luokan aluetta, jossa 4th Avenuella on paljon kivoja kahviloita ja kauppoja. Kävimme myös tutustumassa Mabonengin kaupunginosaan, josta puhutaan Johannesburgin Sohona. Alueella viettävät aikaa taiteilijat, trendikkäät bisnesmiehet- ja naiset ja kaikenlaiset hipsterit. Söimme lounasta kattoterassilla sijaitsevassa ihana ja kasveja pursuavassa Living Room-ravintolassa, josta kuvia. Söimme hyvin varhaisen lounaan eli siksi ravintola on tyhjä. Suosittelen lämpimästi ruoan, näköalan ja miljöön puolesta! Jo korttelin päässä asuu kodittomia ja roskat palavat kadulla eli kauan ei kannata kävellä trendikahviloista.
IMG_8433IMG_8469.JPGSitten varasimme pitkäksi viikonlopuksi ihanan mökin ylellisestä Cradle Boutique-hotellista, joka sijaitsee villieläintilalla Lanseria-lentokentän lähellä Johannesburgin länsipuolella. Siitä myöhemmin lisää!

Yö viljasiilossa

IMG_8351Taannoin kirjoitin kavereidemme talon rakennusprojektista Stellenboschin lähellä. Vanha ja ränsistynyt varastorakennus sai uuden ilmeen, kun Alexin ja Sumarin nelihenkinen perhe rakennutti itselleen tilavan kodin. 1700-luvun alussa perustettu Natte Valleij-tila on ollut perheen omistuksessa vuodesta 1969 ja tilalla pidettiin pitkään hevosia. Nykyään tilaa käytetään vain asumiseen: Cape Dutch-arkkitehtuurille tyypillisessä päärakennuksessa asuu kaverimme äiti ja myös Alexin kaksi veljeä perheineen asuu tontilla. Lisäksi suuressa piharakennuksessa järjestetään häitä.
IMG_8352.PNG
IMG_8353.PNGAlexin ja Sumarin ulko-oven vieressä sijaitsevat ainutlaatuiset viljasiilotkin haluttiin remontoida ja siellä on nyt mahdollista majoittua AirBnB:n kautta. Lopputulos on todella kaunis. Vihreät marokkolaiset laatat näyttävät valkoisia seiniä ja lämmintä puuta vasten. Alakerrassa on itseasiassa sama hylly kuin meidän olkkarissa.

IMG_8354Natte Valleij ja Simonsbergin siilot sijaitsevat siis 12 kilometriä Stellenboschin keskustasta ja noin 45 minuuttia Kapkaupungin kansainväliseltä lentokentältä. Suosittelen ehdottomasti yhdistämään yön siilossa vierailuun viinialueella.
IMG_8355

 

Metsästysreissu Karoon erämaahan

BW4.JPGNaiivisti ajattelin, että minulla olisi paljon aikaa kirjoittaa blogia, kun vauva nukkuu: olin väärässä! Meidän poikamme on kohtalaisen helppo tapaus, mutta hän tykkää maidosta ja kakkaa valtavasti kuten vauvat yleensä. Yrittäjänä en periaatteessa ole äitiyslomalla eli vauvan, Rooibos-teen ja kaiken muun yhdistäminen vaatii taitoja. Kaikki on kuitenkin mennyt todella hyvin ja saamme Antonin kanssa paljon unta öisin.
BW3.JPG
Koska pieni toukkamme on rauhallinen tapaus, päätimme lähteä viikonlopuksi kuuden tunnin automatkan päähän kaverin maatilalle. Beaufort West-nimisen kaupungin lähistöllä sijaitseva tilalla kasvatetaan springbok-antilooppeja. Karoon erämaa hallitsee suurta osaa Etelä-Afrikan sisämaasta.  Puoliaavikolla on kuivuutta kestäviä ruohoja ja pensaita ja maisema on täynnä kukkuloita, vuoria ja erilaisia kalliomuodostelmia. Pidän Karoon kuivuudesta ja tietynlaisesta karheudesta. Siellä on valtavia maatiloja, joissa kasvatetaan antilooppeja ja lampaita.
BW5.JPG
Antonin koulukaverin tilalla ei enää asu ketään täysipäiväisesti. Suurin osa maista on vuokrattu naapureille ja kaverin vanhemmat ovat eläköityneet lähemmäs rannikkoa. Kaverimme asuu itse Ruotsissa ja vietti neljä kuukautta Etelä-Afrikassa ruotsalaisen vaimon ja kolmen lapsensa kanssa. Vaimolla oli vielä neljä kuukautta äitiyslomaa käyttämättä ja kaveri tekee töitä kansainväliselle yritykselle, joten etätyö ja työskentely Etelä-Afrikan toimistossa Port Elizabethissa mahdollisti oleskelun Afrikassa. Perhe asui muutama vuosi sitten tilalla, mutta vuodessa tai parissa ruotsalainen vaimo sai tarpeeksensa puskasta ja konservatiivisista afrikaanereista, joten he muuttivat takaisin Tukholmaan, jossa he alunperin tapasivat opiskelijoina. Saa nähdä mitä tilalle käy tulevaisuudessa.
BW6.JPG
Tällä kertaa en osallistunut metsästykseen vaan ruokin vauvaamme lapsilla täytetyssä autossa. Ajelimme ympäri puoliaavikkoa  nuorimpien lapsien kanssa ja teimme pieniä kävelyjä. Ammuin ensimmäisen antilooppini samalla tilalla kuusi vuotta sitten. Perinteen mukaan sain eläimen veret naamalleni ja minun piti syödä pala raakaa maksaa. Tällä kertaa oli kaverimme 12-vuotiaan pojan ampua hänen ensimmäisen antilooppinsa.
BW1.JPG
BW11.JPGMuutama viikko metsästysreissun jälkeen minut pysäytettiin turvatarkastuksessa Munchenin kentällä. Turvamies halusi nähdä meikkipussini sisällön. Hän kaivoi pussukasta kiväärin hylsyn ja katsoi minua tuimasta. Myös turvatarkastuksen jonossa seisovat matkustajat katsoivat turvamiestä ja järkyttyneitä kasvojani.
”That was my first kill!”, huudahdin ja vieressäni seisovat matkustajat katsoivat meitä hämmentyneitä.

”I mean… an animal!”, sanoin pelästyneenä ja turvamies käski minun pysyä paikallani, kun hän lähti takahuoneeseen. Laitoin hylsyn meikkipussiini muistoksi metsästysretkestä ja unohdin sen sinne. Hetken päästä hän palasi ja sanoi, että saan mennä, mutta ei kannattaisi kantaa hylsyjä mukana. Yritin vielä kauniisti kysymällä saada hylsyn takaisin, johon sain vastauksesta tuiman saksalainen katseen.BW7.JPGBW8.JPGVietimme tilalla siis kolme päivää kaveripariskuntien ja heidän yhteensä kymmenen lapsen kanssa. Söimme valtavasti lihaa paikalliseen tyyliin ja nautimme aavikon auringonlaskuista ja hiljaisuudesta (kun pikkuisemme ei kitissyt). Ihana viikonloppu. BW9

 

 

Vauvalomalla viinialueella

IMG_7891”Oletteko menossa babymoonille”, ovat monet kaverit ja tutut kysyneet meiltä viimeisten kuukausien aikana. Babymoonin tarkoituksena on viettää aikaa vain kahdestaan kumppanin kanssa ennen kuin lapsi saapuu maailmaan. Emme ajatelleet tehdä mitään sen kummallisempaa, mutta lyhyellä varoitusajalla varasimmekin huoneen mieheni lapsuudenkodista eli ihanasta Babylonstorenista ja vietimme siellä kolme hyvin rentouttavaa päivää.

BT 1
IMG_7840.JPGBT 2Entiset työväen talot on muutettu ihaniksi ja tilaviksi kaksioiksi tai kolmioksi, joissa on todella skandinaavisen selkeä sisustus. Kaksi lonkkaongelmaista nukkui todella hyvin isossa pehmeässä pedissä. Hotellin aamiaisella Babel-ravintolassa suurin osa raaka-aineista tulee tilan puutarhasta ja kaikki yksityiskohdat on vaan niin hyvin ajateltuja.

IMG_7837IMG_7836IMG_7831.JPGTilalla voi puuhata kaikenlaista. Aamuisin järjestetäänpuutarhakierros ja kävely tilan ympäri. Iltapäivällä hyppäsimme Land Roveriin ja ajoimme Simonsberg-vuorelle katsomaan auringonlaskua nauttien virvokkeista. Kylpylän yhteydessä oleva kauneushoitola tarjoaa Dr Hauschka ja Esse-hoitoja, mutta me päädyimme vain saunomaan ja pulikoimaan lämmitettyssä poreammeessa ja uima-altaassa. Illallinen Babel-ravintolassa kruunaa ah-niin-ihanan päivän.

IMG_7876IMG_7886IMG_7890.JPGSattumalta tilalla järjestettiin samaan aikaa Teas & Tisanes-yrttiteetyöpaja, jossa pääsimme sukeltamaan paikallisten rohtokasvien ihmeelliseen maailmaan.  Rooibos-yrittäjille se oli myös työnkin ja tuotekehittelyn takia todella hyödyllinen tapahtuma. Siitä myöhemmin tällä viikolla. Tietoa tulevista työpajoista löytyy täältä.

 

Moderni afrikkalainen taide(varkaus)

IMG_7221

Huomaan, että alan tulla vanhemmaksi, kun olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota taiteeseen. Olen aina ollut taiteellinen ja kävin Espoon kuvataidekoulua kymmenisen vuotta, mutta vastikaan olen alkanut miettimään enemmän taidetta kotimme sisustuselementteinä ja myös investointina. Kun ensi kerran näin kaverini Marlene Steyn valtavia maalauksia, tiesin, että joku kaunis päivä omistan hänen salvadordalimaisen teoksensa. Marlene kertoi silloin vaatimattomasti, että hänen teoksiaan on esillä viime syyskuussa avatussa Zeitz Museum of Contemporary Art Africa (MOCAA). Kävin siellä vanhempieni kanssa pari kuukautta sitten, mutta unohdin kuvat puhelimeni uumeniin.

IMG_7230[1].JPG

Marlene Steyn

IMG_7244.JPGIMG_7243[1]

Marlenen töiden lisäksi pidin Kudzanai Chiurain valokuvista, joissa hän kuvaa eteläisen Afrikan muuttuvia sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia dynamiikkoja. Niissä kuvataan myös siirtomaahistorian, länsimaisten kulutustottumusten ja sisällissotien ja kriisien vaikutusta afrikkalaisiin tiloihin ja yhteiskuntiin.

Kudzanai Chiurai

IMG_7242[1]

Myös swazimaalaisen Nandipha Mntambon työt ovat vaikuttavia. Ilmeisesti hän on viettänyt aikaa Mosambikissa, koska eri työt ovat saaneet vaikutteita Portugalin siirtomaa-ajasta ja härkätaisteluista. Teoksessa ”Praca de Touros” tummaihoinen naishärkätaistelija ajan kuluttamalla härkätaistelustadionilla saa miettimään siirtomaa-ajan jälkeistä Mosambikia ja sukupuolten rooleja afrikkalaisessa yhteiskunnassa. Vietin lukiossa vuoden vaihto-oppilaana Meksikossa, joten ymmärrän espanjan kautta portugalia ja olen kiinnostunut siitä, minkälaisen lattarijäljen Portugali jätti eteläiseen Afrikkaan Angolaan ja Mosambikiin. Myös Vela Sikubhekile- teoksen lehmännahasta valmistetut puvut valkoisessa tilassa ovat upeita, mutta samalla pelottavia.

IMG_7226

Nandipha Mntambon Praca de Touros

IMG_7225

Nandipha Mntambon Vela Sikubhekile

Vaikka et olisikaan modernin taiteen ystävä, visiitti museossa kannattaa jo arkkitehtuurin puolesta. Vanhaan viljasiiloon rakennettu museo on vaikuttava rakennus, jonne tulvii valoa avattujen siilojen ja kattoikkunoiden kautta.  Sisäänpääsy maksaa ulkomaalaisilta R180 ja kattoterassilta on hieno näköala Pöytävuorelle. Oma suosikkini Marlenen töistä on muuten alla oleva ”Self-raising Hour”, joka ei ole Zeitz MOCAA:ssa. Museon rahoittaja Jochen Zeitz on kuulemma ostanut sen omaan yksityiseen kokoelmaansa. Se taisi olla myös pikkuisen liian kallis meikälaiselle. Kysyin Marlenelta, että missä mahtaa herra Zeitz asua, jos minusta tulisikin taidevaras. Saimme hyvät naurut, kun suunnittelimme taidevarkautta. Parimetrisen teoksen varastaminen voikin sitten olla aika hankalaa.

self raising hour.JPG

Marlene Steyn, Self-raising Hour

IMG_7237

 

Cape Point

IMG_5143.JPGMuistan, kun elokuussa 2008 seisoin Cape Pointin korkeimmalla kohdalla. Suurin myrsky 60:een vuoteen sai koko kaupungin tulvimaan ja monista paikoista meni sähköt. Olin juuri tavannut Antonin ja hän ehdotti, että lähtisimme Cape Pointiin katsomaan myrskyn jälkiseurauksia. Tämä siis tietysti tarkoitti surffaamista Buffel’s Bayn valtavissa aalloissa, jonne kukaan muu rannan surffaajista ei uskaltanut mennä kuin Anton ja toinen mies, jonka lähiomaisen puhelinnumero oli printattu märkäpuvun käsivarteen mikäli hän menettäisi henkensä. Ajattelin, että tämä mieshän on ihan hullu. Joskus rohkeuden ja hulluuden välille on vaikea vetää rajaa… Sittemmin Anton on onneksi rauhoittunut.

Session jälkeen hän vei minut Cape Pointiin. Myrskytuulet olivat jo laantuneet, mutta edelleen voimakkaat puuskat pyyhkivät niemen ylitse. Koko valtameri lännessä, etelässä ja False Bayn lahti idässä oli valkoinen. Meren sinistä ei edes nähnyt, vain vaahtoa. Paikalla ei ollut muita ihmisiä ja hetki on jäänyt ikuisesti mieleeni.

IMG_5085

Hout Bay Chapman’s Peakilta kuvattuna. Kiitos malleille vierailusta!

On kiva saada vieraita Suomesta, koska silloin tulee käytyä monissa turistipaikoissa kuten Cape Pointissa Hyväntoivonniemen vieressä. Paikka on syystäkin suosittuja huikeiden maisemien takia ja eri vuodenaikoina luonto ja maisema näyttää erilaiselta.

IMG_5087

IMG_5093

Noordhoekin kaunis ranta, jossa on valitettavasti viime aikoina tapahtunut paljon ryöstöjä ja hengenvaarallisia puukotuksia. Älä kävele rannalle haaksirikkoutuneelle laivalle ennen kuin turvallisuustilanne paranee. 

Cape Point sijaitsee siis Kapin niemen eteläpäässä noin 75 kilometrin päässä Kapkaupungin keskustasta. Paras tapa käydä niemen eteläpäässä on vuokrata auto. Minut voi vaikka palkata oppaaksi ja kuskiksi, mutta hyvät ystävät saavat palvelun melkein ilmaiseksi osallistumalla vain bensakuluihin!IMG_5099.JPG
IMG_5106.JPGReissuun on paras varata koko päivä, jotta ehtii pysähtyä monta kertaa matkalla. Oma suosikkireittini kulkee niemimaan länsipuolta Camps Bayn ja Hout Bayn kautta maailmankuulun Chapman’s Peakin kautta Noordhoekiin. Noordhoek on meille rakas paikka, koska Antonin äiti asuu siellä ja Noordhoek Villagen Foodbarn Delissä saa parhaat uppomunat hollandaise-kastikkeella aamiaiseksi. Jos eksyt paikalle lounasaikaan, suosittelen hyvän ruoan ystäville lounasta ja wine pairingia Foodbarn-ravintolassa.
IMG_5109.JPG
Sitten matka jatkuu Cape Pointiin joko suoraan tai pidemmän mutkan kautta Kommetjien ja Scarborough’n rentojen hippi/surffikylien kautta. Nykyään sisäänpääsy Cape Pointin luonnonsuojelualueelle maksaa noin R145 randia. Maisema muuttuu matalaksi, lappimaiseksi puskaksi ja puskissa voi nähdä strutseja, antilooppeja ja seeproja. Jos olet onnekas, saatat nähtä esimerkiksi paikallisen ilveksen, caracalin. Hyväntoivonniemi on maailmalla tunnetumpi nähtävyys, mutta se on oikeastaan vain kivikasa komean Cape Pointin vieressä.
IMG_5114.JPG
IMG_5136.JPGCape Pointissa on paljon hyvin fiksuja paviaaneja, joiden kanssa kannattaa olla varovainen. Ruokaa ei kannata pitää kädessä ollenkaan, koska paviaanit yrittävät saada makupalan kädestäsi. Ja isoimmat kaverit on valtavia!
IMG_5126.JPGCape Pointista kannattaa ehdottomasti jatkaa lounaalle Simon’s Townin rantakaupunkiin ja Boulder’s Beachille katsomaan Afrikan pingviinejä. Jos on aikaa, kotimatkalla saatta vielä ehtiä maistelemaan herkkuviinejä Steenbergin modernille viinitilalle. Niistä lisää seuraavassa postauksessa!

Uusivuosi Infantassa

IMG_6824Kesälomilla joulusta tammikuun alkuun eteläafrikkalaiset pakenevat rannoille. Kapkaupungin rannat ovat täynnä lomailevia kansalaisia. Lomailuun kuuluu myös liian suuri alkoholinkäyttö, siitä johtuvat liikenneonnettomuudet ja hukkumistapaukset. Yleensä maanteitä kannattaa välttää 31.12 ja 1.1, jos vain mahdollista, joten lähdimme pienelle reissulle jo ennen uuttavuotta.

IMG_6844.JPGVietimme vuodenvaihteen kaverin Maryn mökillä Infantassa. Pieni lomakaupunki sijaitsee noin kolmen tunnin päästä Kapkaupungista etelärannikolla. Pitkä hiekkatie on pitänyt huolen siitä, että Infantaa ei ole rakennettu yhtä täyteen kuin Breede-joen toisella puolella sijaitsevaa Witsands-nimistä kaupunkia. Breede-joki tunnetaan nykyään parhaiten joessa pesivistä härkähaista. IMG_6845.JPG
IMG_6859.JPGHärkähaita pidetään maailmalla hyvin agressiivisina, mutta jostain syystä pesiytyessä haista tulee täysin kalansyöjiä eikä leijasurffaajat, uimarit ja sukeltajan kiinnosta haita. Vuosikymmeniin näiden kauniiden eläimien olemassaolosta ei tiedetty mitään ja vasta alle kymmenen vuotta sitten tutkijat onnistuvat saamaan kiinni yli viisimetrisen hain Breede-joesta. Kun nousuvesi on korkealla, monet nykyään monet pelkäävät uimista. Leijasurffauksessa hait on parempi unohtaa, kun kaatumisen jälkeen yrittää nostaa itsensä pystyyn! IMG_6863.JPGPäivät vietimme myös suppaillen Stand-Up Paddle Board-laudoilla, pojat kävivät sukeltamassa valtavia kämmenen kokoisia ostereita ja uudenvuodenpäivänä kävimme kaverin perheen luona lähemmäs seitsemänkymmenen ihmisen lounaalla. Vaikka täällä syödään paljon punaista lihaa, lihamäärä oli grillissä aivan tolkuton. Täydellisesti kypsennetystä lihasta pitivät huolen eläkeikäiset miehet, joille jokavuotinen lounas oli selkeästi braaigrillauksen taidonnäyte.
IMG_6868.JPG
IMG_6867.JPGIMG_6861.JPG

Turistisesonki on täällä

IMG_6357.jpgEräänä iltana makasin sängyssäni ja luin kirjaa. Yhtäkkiä kuulin kadulla jonkun laulavan kovaan ääneen Leijonakuninkaan Circle on Life-laulua. Hymy nousi huulilleni. Kesä on tullut.
IMG_6359.jpg
Asuntomme vieressä on useita majataloja, jotka heräävät eloon lokakuun lopussa. Turistit pohjoiselta pallonpuoliskolta alkavat valua Afrikan lämpöön. Monet yhdistävät Kapin vierailuun safarin maan koillisosassa ja safariasuiset matkailijat myös alkavat näkyä katukuvassa Kapkaupungin kaduilla. Monet käyvät täältä käsin myös Viktorian putouksilla Sambiassa tai Zimbabwessa. Lisää Zimbabwen tämän viikkoisesta vallankaappauksesta myöhemmin.
IMG_6367.jpg
Sesonki kesti ennen marraskuun lopusta helmikuuhun. Nykyään sesonki alkaa jo lokakuun alussa ja jatkuu toukokuuhun. On ihanaa, että niin monet ovat löytäneet Kapkaupungin. Täällä on jokaiselle jotain. Kaksi vanhaa kaveriani saapuivat ensimmäistä kertaa Afrikan lounaiskärkeen. On ihana näyttää kotikaupunkiani kavereille ja huomenna vien heidät päiväksi Cape Pointiin, Hyväntoivonniemelle ja Boulder’s Beachille katsomaan Afrikan pingviinejä. Turistien suosimissa paikoissa on kiva käydä silloin tällöin, koska ne ovat suosittuja kohteita hyvästä syystä. Kapkaupunkiin voi rakastua uudestaan joka päivä.
IMG_6382.jpg
Joulukuussa myös monet Etelä-Afrikan ulkopuolella asuvat eteläafrikkalaiset palaavat kotiin lomalle. Tiedossa on paljon pitkiä lounaita viinitiloilla ja grillijuhlia. Lontoossa asuvat kaverit voivottevat auringon puutetta, mutta kiittelevät Englannin vähäistä rikollisuutta. Usein Etelä-Afrikan ulkopuolella asuvilta valkoisilta eteläafrikkalaisilta saa kuitenkin todella negatiivisen kuvan maasta. Kai heidän pitää todistella itselleen, miksi he ovat jättäneet Afrikan ja lähteneet Australiaan tai Iso-Britanniaan. Kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat päättäneet tänne jäädä. Tottakai täällä on ongelmia, mutta niitä on myös monissa muissa maissa.
IMG_6384.jpgSesongissa on tottakai myös ärsyttäviä piirteitä. Joulukuun puolivälistä tammikuun puoliväliin ravintoloista on vaikea saada pöytiä. Ruuhkat ovat ihan kamalat ja kaikkialle on jonoa. Pöytävuoren hissille ei edes kannata lähteä jonottamaan. Olemme laittaneet asuntomme AirBnB:n kautta vuokralle ja pakenemme mökille kuukaudeksi. Yrittäjänä on se kiva juttu, että töitä voi melkeinpä tehdä missä vaan.

 

Muistoja Mpandesta

IMG_4023 (2)Elokuussa kävimme viikon reissulla Etelä-Afrikan itärannikolla. Kirjoitin aikaisemmin Transkeista ja Wild Coastista. Usein turistit ja eteläafrikkalaiset ajavat etelärannikon Garden Routea Kapkaupungista Port Elizabethiin tai East Londoniin, mutta he jättävät Transkein väliin. Se on sääli, koska alueella on valtavasti annettavaa.IMG_4027 (2)IMG_5540Villillä rannikko on saanut nimensä syystä. Rannikon edustalla sijaitseva mannerjalusta eli manteretta ympäröivä matalan meren vyöhyke on täällä kapea. Jyrkkä mannerrinne syöksyy Intian valtamereen nopeasti jopa 3000 metrin syvyyteen. Ylös kumpuava happipitoinen vesi, nopeasti lounaaseen virtaava Agulhasin virta ja voimakkaat luoteistuulet saavat aikaan yllättäviä jopa 20 metriä korkeita hyökyaaltoja. Rannikko on tunnettu Afrikan Bermudan kolmiona, koska siellä on valtavasti haaksirikkoutuneita aluksia ja monet laivat katosivat jälkiä jättämättä – viimeksi näin tapahtui 1990-luvulla.
IMG_3996 (2)
IMG_4032 (2)Transkein mereen rajautuvien vihreiden mäkien välissä on niemiä ja lahdenpoukamia, jotka muodostavat hyviä point break paikkoja surffaamiseen.  Aktiivisen merielämän takia surffaaminen on aika jännittävää puuhaa, mutta usein ympärillä uiskentelevat haiden sijasta delfiinit. Joka talvi kesä-heinäkuussa rannikon kaupungit, mukaan lukien Mpanden kylä, täyttyvät tutkijoista, dokumentaristeista ja turisteista. Mpande sijaitsee Port St Johnin pikkukaupungista etelään. Miljardit sardiinit uivat valtavissa parvissa kohti pohjoista ja lähelle rantaa muodostuu valtava kalakeitto. Hait, valaat, linnut, delfiinit ja muut kalat nautiskelevat sardiineita. Parvien muodostama alue on jopa seitsemän kilometriä pitkä ja puolitoista kilometriä leveä. Venereissulla saa halutessa hypätä snorklaamaan – omalla vastuulla. Ensi vuonna sitten!IMG_4101 (2)