Rakkautta koronan aikaan – kirje siskolle

Bunny

Hei sisko,

vuosi sitten olimme Afrika Burn-festivaaleilla Tankwa Karoon aavikolla tanssimassa tuhansien muiden kanssa. Pelkäsimme auton renkaiden puhkeavan pahamaineisella liuskakivitiellä. Onneksi pääsimme perille ja takaisin ilman ongelmia. Katsoimme auringon laskeutuvan vuorien taakse ginitonicit kädessä ja seurasimme valtavien taideteosten polttamista pimeässä Afrikan yössä. Muistan miten väsynyt olin vauvanhoidon ja yrityksen pyörittämisen takia, mutta ei se haitannut, paitsi että illalla kaaduimme teltan pohjalle kohtalaisen ajoissa.

Tänä vuonna Afrika Burnia ei järjestetä. Tuhannet turistit eivät saavu juhlimaan erämaahan ja tutustumaan Kapkaupungin ravintoloihin ja upeaan luontoon. Turistit eivät palaa Etelä-Afrikaan hyvin pitkään aikaan. Näyttää siltä, että liikkuminen provinssista toiseen sallitaan vasta joulukuussa.  Rajat ovat kiinni ja kaupalliset kansainväliset lennot alkavat ilmeisesti vasta ensi vuonna. Meidän piti tulla Suomeen nyt toukokuussa juhlimaan isän 70-vuotisjuhlia, mutta kuinka suunnitelmat muuttuivatkaan.

Maaliskuun puolivälissä tanssin kevätauringossa lumilaudalla alas vuoria Andorrassa ja yhtäkkiä hiihtokeskus suljettiin. Silloin tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Sitten ajoimme tyttökaverini kanssa kiireellä Barcelonaan läpi tyhjän maaseudun, josta kaverini lensi Suomeen ja minä lensin aikaisemmalla lennolla Etelä-Afrikkaan, jotta ehdin maahan ennen rajojen sulkemista. Olimme ensin karanteenissa ja sitten lockdownissa kotona yhteensä 45 päivää ennenkuin perjantaina saimme alkaa ulkoilemaan aamulla klo 6-9 välisenä aikana.

Viimeiset viikot ovat olleet todella outoja. Varmasti myös siellä, olethan töissä suuressa sanomalehdessä tiedon ytimessä. Ensin luulimme, että tämä oli meidän Rooibos-teefirmamme loppu, mutta sitten saimme elintarvikeyrityksenä erityisluvan. Tee on myynyt ihan hyvin, mutta suuret vientisuunnitelmat ja osallistumiset kansainvälisille ruoka- ja juomamessuille on pistetty hyllylle toistaiseksi. Jostain syystä lockdown ei ole ollut niin ahdistava kuin aluksi kuvittelin: meillä on onneksi 250 neliöitä, jossa taapero voi juosta edestakaisin ja uima-altaan vesikin on ilmeisesti vielä riittävän lämmintä.

Olemme etuoikeutettuja, ja sen takia koemme, että meillä on myös valtava vastuu auttaa heikompia. Emme ole vielä toistaiseksi irtisanoneet ketään ja todella toivon, että meidän ei tarvitse tulevaisuudessakaan. Lahjoitamme ruokaa kodittomien järjestölle. Tuemme erilaisia järjestöjä, jotka tukevat erityisesti lapsia ja nuoria. Mieheni mobilisoi koko naapuruston tyhjentämään vaatekaappinsa ja hän on kuskannut tavaroita asunnottomien järjestölle. Apua tarvitaan paljon ja jokainen voi tehdä jotain.

Enemmän ahdistaa tulevaisuus. Tulevaisuus täällä ei näytä hyvältä, mutta toisaalta näyttääkö se missään? Maa syöksyy väistämättäkin lamaan. Presidentti Zuman johdolla ja hyväksynnällä toteutettu valtion yhtiöiden ryöstely romutti maan talouden  totaalisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyinen presidentti Ramaphosa on hyvin arvostettu, mutta ylimmässa johdossa on edelleen niitä samoja korruptoutuneita naamoja, jotka henkilökohtaisesti hyötyivät Zuman vuosista. Nopeasti toteutettua lockdownia kehuttiin laajalti, mutta samalla kuvat presidentistä armeijan ylikomentajan asussa herätti huolta. Mitä tapahtuu vapaudelle, demokratialle ja yksilönoikeuksille? Tästä on lyhyt matka diktatuuriin. Ja monet ovat jo alkaneet kyseenalaistaa uusia sääntöjä.

Kysymysmerkkejä ovat muun muassa tupakanmyyntikielto. Valtionvarainministeri Mboweni yritti saada tupakkaa myyntiin, jotta valtio saisi jotain verotuloja. Täällä on ilmeisesti 11 miljoonaa tupakanpolttajaa. Terveysministerin Ndlamini-Zuman johdolla, joka on myös edellisen presidentin ex-vaimo, tupakanmyynti kiellettiin. On julkinen salaisuus, että hänellä on läheiset suhteet tupakan salakauppaan. Yleisesti myös ihmetellään ulkonaliikkumiskieltoa klo 19 ja 5 välisenä aikana. Etelä-Afrikasta tuli yhdessä yössä poliisivaltio. Monet epäilevät päättäjien motiiveja ja kyseenalaistavat armeijan ja poliisien toimintaa. Lockdownia kehutaan, koska murhien ja onnettomuuksien määrä on vähentynyt. Tottakai ne vähenee, jos ihmiset ovat vankeja omissa kodeissaan ja alkoholia ei myydä! Mutta samalla sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet työnsä ja putoavat köyhyyteen. Kuten joka ilta uutisissa tavalliset kansalaiset sanovat: ”Meillä ei ole varaa lockdowniin. Mieluummin otan Covid-19-sairauden kun menetän työpaikkani ja kuolen nälkään.”

Olemme mieheni kanssa keskustelleet  paljon tulevaisuudesta ja erilaisista skenaarioista. Mitkä ovat ne merkit, joiden perusteella päätämme jättää Etelä-Afrikan taaksemme? Emme vielä tiedä, mutta ei kai me olla Afrikkaa jättämässä, kun ei täältä minnekään pääse.

xx

 

Toimisto Pöytävuorella

IMG_2588Pöytävuoreen on aivan mahdotonta kyllästyä. Jokainen vierailu on erilainen riippuen vuodenajasta, lämpötilasta, tuulen voimakkuudesta, kellonajasta, matkaseurasta sekä ylösmenotavasta ja -reitistä. Vanhempani olivat tällä kaksi viikkoa ja se olikin hyvä syy taas lähteä retkelle vuorelle. Kylmä kuohuviinipullo ja lasit laukkuun ja menoksi!

IMG_2575.JPGIMG_2585Pöytävuori alkoi muodostua noin 700 miljoonaa vuotta sitten. Vuori oli 160–300 miljoonaa vuotta sitten pinnan alla, mutta se alkoi työntäytyä ylemmäs noin 70 miljoonaa vuotta sitten. Vuoren eräänlaiset huiput ovat kolmiomainen Devil’s Peak ja leijonan muotoinen Lion’s Head sekä vanha merkinantopaikka Signal Hill, joka sijaitsee kotimme takana. Korkein kohta on kuitenkin Maclear’s Beacon 1 086 metrissä.  Monet sanovat, että täällä vuoren juurella on vähän samaa fiilistä kuin Rio de Janeirossa, mutta Pão de Açúcar on kyllä paljon matalampi. 

IMG_2590.JPGIMG_2589.JPGKäymme vuorella ihan liian harvoin ja nyt ostimmekin vuosikortin kaapelihissiin. Vuosikortti maksaa saman verran kuin kaksi reissua hissillä ylös ja alas eli se on todella edullinen. Huipulla on kahvila, jossa on wifi, eli tästä lähtien aiomme reippailla kerran viikolla vuorelle, tehdä töitä ja sitten tulla alas joko kävellen tai hissillä.  Tai sitten hissillä ylös ja juosten alas. 

Murhanyritys

Neljä viikkoa sitten lastenhoitajamme Phumi lähetti illalla Whatsapp-videon 12-vuotiaasta tyttärestään. Sanotaan vaikka että tyttären nimi on Bulelwa. Bulelwalla oli ihmeellisiä paiseita jaloissa varpaista lantioon. Hän valitti kipuja ja yhtäkkiä hän ei nähnyt mitään. Phumi vei Bulelwan sairaalaan.

Seuraavana aamuna Phumi ei tullut töihin, koska lääkärit epäilivät jonkinlaista myrkytystä ja hän jäi Bulelwan kanssa sairaalaan. Tyttö parka vietti viikonlopun vatsahuuhtelussa, mutta lääkärit sanoivat, että verikokeen tulokset olisivat valmiit vasta tiistaina. Tiistaina Phumi tuli normaalisti töihin ja kun iltapäivällä palasin töistä kotiin, Phumi sanoi, että hänen siskonsa oli käynyt sairaalassa hakemassa tulokset, mutta sisko ei halunnut kertoa koko tarinaa puhelimitse.

Sairaalassa lääkärit olivat varmoja, että joku on tahallisesti yrittänyt murhata Bulelwan, koska hänen verestään löytyi valtava cocktail erilaisia myrkkyjä, pääasiassa rotanmyrkkyä. Bulelwa oli kertonut lääkärille, että edellisenä torstaina hän oli vain syönyt naapurilta saamansa lihapiirakan. Koulusta tultuaan naapuri oli kysynyt Bulelwalta monta kertaa, miltä hänestä tuntuu, onko hänellä paha olo, sattuuko mihinkään.

Phumin perheenjäsenet olivat kohdanneet naapurin, joka oli myöntänyt teon. 50-vuotias yksinhuoltaja nainen sanoi halunneensa tappaa Bulelwan, koska hän oli niin kateellinen Phumille. Nainen ei sietänyt Phumin elämän seuraamista, koska hänellä oli kuusi lasta, rakastava mies, iso talo, hienoja vaatteita ja hyvä työpaikka. Bulelwa oli tähtilapsi, joka aina auttoi kotona äitiään ja sai hyviä arvosanoja koulussa. Naisen mukaan hänen oma tyttärensä oli hyödytön. Hän sanoi halunneensa nähdä Phumin kärsivän ja siksi päätti murhata 12-vuotiaan viattoman tytön. Koko tarinaa on aivan mahdotonta käsittää.

Bulelwan onneksi, ja hänen käverinsa onnettomuudeksi, Bulelwa vei lihapiirakan kouluun ja jakoi sen ystävänsä Lisan kanssa. Tämän kuultuamme yritimme saada koulun kautta yhteyttä Lisaan ja hänen vanhempiinsa monta päivää. Kuulimme, että Lisa ei ollut ollut koulussa saman torstain jälkeen. Lopulta Phumi sai yhteyden Lisan vanhempiin ja kävi ilmi, että Lisa oli tehohoidossa Tygerbergin sairaalassa. Lisa oli tehohoidossa monta viikkoa ja jossain vaiheessa lääkärit sanoivat, että he olivat tehneet kaikkensa. Sisäelimet olivat pahasti tuhoutuneet. Sitten vain odotimme, että Lisa heräisi – jos hän heräisi.

Phumi kävi joka päivä sairaalassa viemässä Lisan perheelle ruokaa. Lopulta monen päivän jälkeen Lisan sormet liikkuivat. Sitten silmät alkoivat liikkua. Hänet siirrettiin hänen äitinsä työantajan avustamana yksityissairaalaan. Viime viikolla Lisa pääsi tehohoidosta tavalliselle osastolle. Pikkuhiljaa hän paranee.

Sairas naapuri vangittiin pari viikkoa sitten. Ensi tiistaina on oikeudenkäynti ja Phumi äidin entisen työnantajan tytär toimii heidän asianajajana. Näytti siltä, että kyllä tämä tästä. Monien pohelinsoittojen jälkeen olen löytänyt lapsien kanssa työskentelevän psykologin Bulelwalle ja toisen Phumille.

Tänään aamulla Phumi tuli töihin ja hänen kotiinsa oli murtauduttu eilen päivällä. Sairas naapuri oli lähettänyt poikaystävänsä varastamaan Phumin television. Kadun toisella puolella oleva kauppias oli nähnyt miehen kävelevän sisäpihalle, mutta koska hänellä oli asiakkaita, hän ei  nähnyt miehen tulevan ulos. Phumin mies ja muutama muu mies tiesivät missä poikaystävä asui ja he kohtasivat hänet. Mies istui sängyllä laskemassa telkkarista saamia rahojaan. Telkkari oli jo matkalla Eastern Capen provinssiin.

 

Sateinen talvi & La Colombe Constantiassa

La+Colombe-20

Kaikkien negatiivisten uutisten keskellä voimme juhlistaa sitä, että Kapkaupungin alueen padot ovat lähes täynnä! Viime vuonna samaan aikaan padoissa oli vettä vain 65.8 prosenttia ja vuotta aikaisemmin vain 34 prosenttia. Tällä hetkellä luku on huimat 81.9 prosentti ja lisää vettä on luvattu loppuviikosta.

La+Colombe-191 (1)

Kapin välimeren talvi on viileä ja märkä, mutta usein päivisin aurinko paistaa ja on lämmintä. Turistit alkavat valua tänne nyt syys-lokakuussa, mutta toukokuusta elokuun loppuun täällä on ihana hiljaista. Vuoripoluilla ei ole ruuhkaa (tämä on tietenkin myös turvallisuusongelma) ja minnekään ei tarvitse jonottaa. Uuden kodin takkatulen ääressä on tänä talvena juotu monta pulloa punaviiniä.

Lacomolmeb-feature-1080x720

Monille ravintoloille turistien puuttuminen on tietenkin hankalaa, koska eteläafrikkalaiset eivät yleensä halua, tai ei pysty, maksamaan suuria summia ravintolaelämyksistä, jotka on pääasiassa suunnattu euro- ja dollarimaista tuleville. Monet ravintoloitsijat myös haluavat pitää henkilökunnan työllistettynä ympäri vuoden eli jostain on saatava rahaa. Sen takia täällä saa todella hyviä Winter Special- diilejä ravintoissa.

La+Colombe-183

Kävimme Antonin kanssa lounaalla juhlistamassa 11 vuotista taivaltamme legendaarisessa La Colombe-ravintolassa Silvermist-viinitilalla Constantiassa. Seitsemän ruokalajin maisteluannoksista tuli todella täyteen ja suosikkini oli ehdottomasti lounaan aloittanut japanilaistyylinen miekkakala tataki. Lounas maksoi R495 per henkilö ja tilasimme erikseen pari lasia viiniä. Ruokalajeihin erikseen valitut viinit olisivat maksaneet R450 lisää, mutta päätimme, että lasi viiniä sai riittää näin keskellä viikkoa. Suosittelen lämpimästi!

Etelä-Afrikan kevät ja uudet myötä- (ja vasta)tuulet

AOFP9852[1]Viime blogipostauksesta onkin aikaa! Viime lokakuun jälkeen on tapahtunut paljon. Poikamme Jasper täyttää kohta 15 kuukautta. Hän on iloinen poika, joka juoksee ja kiipeilee ympäriinsä. Ensimmäinen vuosi hänen kanssaan oli yllättävän helppo. Odotin siitä paljon vaikeampaa, mutta meillä kävi tuuri: Jasper nukkui hyvin alusta asti eikä hänellä ikinä ollut ongelmia vatsan tai syömisten kanssa.

OYAF2349[1]

Viime marraskuussa löysimme kahden ja puolen vuoden etsinnän jälkeen unelmakodin Green Pointista, jonne muutimme maaliskuun lopussa. Alkuperäinen rakennus on rakennettu 1860-luvulla viktoriaanisena aikakautena, mutta ilmeisesti talo on rakennettu suurimmalta osin uudestaan 1920-luvulla brittiläisen colonial aikakauden tyyliin. Talon arkkitehtonisesti merkittävää verantaa ja etupihaa ei saa muuttaa ilman kaupungin lupaa, mutta siihen ei todella olekaan tarvetta. Edelliset asukkaat modernisoivat talon sisältä repimällä seiniä ja avaamalla suuren yhdistetyn olohuoneen ja ruokailutilan uima-altaalle. Kolme makuuhuonetta, kirjasto/TV-huone, kodinhoitohuone, korkeat 3,5 metriä korkeat huoneet ja kahden auton talli – täydellistä. Alue on todella hiljainen ja sympaattinen mukulakivikatuineen ja ilmeisen turvallinen myös. Reddam Atlantic-koulu on 200 metrin päässä ja Green Pointin pääkadun ravintolat ja kaupat kulman takana. Naapuritkin ovat todella mukavia!

XSIF7245[1]

Samaan aikaan kun itse iloitsen omassa kuplassani, täällä on selkeää liikehdintää maasta ulos. Monet korkeasti koulutetut ovat lähtemässä. Jotkut jopa puhuvat samanlaisesta liikendinnästä kuin apartheidin loppumisen jälkeen 1994. Suurin ero on se, että tällä kertaa lähtijöitä ovat kaikki koulutetut, eivät vain valkoiset.  Carte Blanche-ohjelmassa, joka on kuin Etelä-Afrikan A-studio, haastateltiin nuoria mustia eteläafrikkalaisia Yhdysvalloissa ja Australiassa, jotka olivat lähteneet meren toiselle puolella pakoon väkivaltaa ja turvattomuutta, ja isompien liksojen perässä.

MNFO1638[1]Tämän seurauksena asuntojen hinnat ovat tulleet alaspäin. Asuntoja on paljon markkinoilla ja myös ulkomaalaiset miettivät muutamaan kertaan, että kannattaako Kapkaupunkiin ja Etelä-Afrikkaa  sijoittaa. Johannesburgilaisten muuttovirta Kapkaupunkiin on myös hidastunut.

Valtion sähkölaitos Eskom on kriisissä kuten kaikki muutkin valtionyritykset. Presidentti Ramaphosa ja päättäjät yrittävät selvittää Zuman aikaansaamaa kymmenen vuoden soppaa, mutta aika huonolta näyttää.

Työttömyys on 29 prosenttia eli korkein luku sitten vuoden 2003. Kun ei ole rahaa ruokaan, työttymyys automaattisesti lisää rikollisuuden määrää. Infrastruktuuria ei korjata, koululaitos on on aivan retuperällä.

SVHE3906[1].JPG

Miten tämä kaikki maksetaan? Verotuloilla. 87 prosenttia eteläafrikkalaisista ei maksa veroja ollenkaan. Eli veroja aletaan ottamaan enemmän niiltä, joilla on isommat tulot. 1.7 miljoonaa eli noin 3 prosenttia väestöstä maksaa noin 80 prosenttia kaikesta ansiotuloverosta. Kun korkean verotuksen (28-45%) lisäksi joutuu maksamaan koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta, ei mikään ihme, että monet ovat päättäneet pakata laukkunsa. 

Näitä asioita vatvoimme West Coast National Parkissa yövaelluksen puitteissa siinä omassa hyvänvoivassa kuplassamme.

Yrttiteetyöpaja

Babylonstoren workshop 4Kolme viikkoa vierähti Suomessa vähän liiankin nopeasti, mutta on taas ihana olla Afrikan kodissa. Uutena äitinä huomasin erityisesti kaikki hienoudet, joita Suomen valtio kansalaisilleen tarjoaa: neuvoloiden ilmaiset palvelut, edullinen synnytys (usein siitä joku lasku tulee) ja tietysti valtavan pitkä äitiysloma. Itse palasin töihin todella nopeasti, koska firmaamme on pakko pitää pystyssä, mutta se kylläkin onnistui vain sen takia, että poikamme sattuu olemaan hyvin helppo tapaus.
Babylonstoren workshop 2

IMG_7745.JPGHuomasin, että raskauden viime metreillä postannut kuvia yrttiteetyöpajasta, jossa kävin toukokuun puolivälissä. Babylonstorenin tila järjestää erilaisia puutarhanhoitoon, lähiruokaan ja terveyteen liittyviä työpajoja ja saimme osallistua päivän kestävälle kurssille ilmaiseksi, koska vietimme kaksi yötä maatilahotellissa.
Babylonstoren workshop 6.JPG
Babylonstoren workshop 8.JPG
Päivä alkoi kävelyllä kahdeksan aarin kokoisessa puutarhassa ja timjaminurmikon päällä kaikki esittelivät itsensä. Pääpuutarhurit Gundula Deutschlander ja Constance Stuurman kertoivat meille puutarhasta ja kävimme läpi muutamia yrttiteehen sopivia, täällä luonnossa esiintyviä yrttikasveja. Nautimme ihanan kevyen lounaan puutarhan perällä sijaitsevassa Greenhouse-kahvilassa. Lounaan jälkeen siirryimme puutarhan takana sijaitsevaa yrttitarhaan, jonka bambusta rakennettujen katoksien alla teimme kaikenlaisia teekokeiluja. IMG_7814

IMG_7809Kaikki yksityiskohdat niin työpajassa kuin Babylonstorenissa ovat tarkkaan harkittuja, mutta kuitenkin rennolla tavalla aseteltuja, että vaikka kyseessä on niin sanottu luksusmajoitusta ja -ruokaa tarjoava paikka, siellä on kuitenkin todella epävirallinen ja tärkeilemätön yleisfiilis.

Babylonstoren workshop 7Babylonstoren workshop 10Babylonstoren workshop 12

Cradle of Humankind

1Vietimme kolme yötä Johannesburgin luoteispuolella alueella, joka tunnetaan nimellä Cradle on Humankind. Cradle eli kehto on 47 000:n hehtaarin kokoinen alue ja UNESCO:n maailmanperintökohde. Nepalissa työskentelin UNESCO:lla pääasiassa luonnonperintökohteiden parissa. Huhtikuun 2015 maanjäristyksen jälkeen päädyin myös hetkeksi työskentelemään tuhoutuneiden kulttuuriperintökohteiden parissa eli siinä mielessä myös kulttuurikohteet ovat lähellä sydäntäni.

2IMG_84853.jpg

Alueella sijaitsevista luolista on löydetty fossiileita, jotka kertovat meille alueen asutuksesta hyvin kauan sitten. Vanhin tunnettu merkki alueen asutuksesta on vuonna 1998 löydetty Australopithecus africanuksen luuranko, joka on 3,22–3,58 miljoonaa vuotta vanha. Tämän löydön lisäksi myös vuonna 1947 löytyneiden noin 2 miljoonaa vuotta vanhojen ”Mrs. Pleas” ja ”Sts 14” Australopithecus africanus-luurankojen katsotaan tukevan näkemystä, että moderni ihminen kehittyi Afrikassa. Maropengin museossa oli mielenkiintoinen National Geographicin tukema näyttely, jossa kerrottiin vuonna 2013 löytyneistä homo naledi luurangoista ja osa löydetyistä luista oli esillä.

IMG_8525IMG_8523

Reissun kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Cradle Boutique Hotel. Ihana paikka vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä Lanserian lentokentältä keskellä Etelä-Afrikkaa sijaitsevaa highveld ylänköaluetta. Yksityisellä tilalla on villieläimiä kirahveista gnu-antilooppeihin ja ravintolassa oli todella hyvät ruoat. Teimme hotellista puolipäiväretkiä Maropengin museon lisäksi Walter Sisulun mukaan nimettyyn kansalliseen puutarhaan, jossa näimme valtavia mustia kotkia.

Johannesburgissa oli aivan mielettömän kylmä! Onneksi hotellissa toimi lämmitys niin hyvin, että sen takia vietimme aika paljon aikaa huoneessa. Eli nautimme huoneesta koko rahan edestä.

IMG_8494IMG_8495

 

 

 

Hipstereitä ja passeja Gautengissa

IMG_8440Kaksi viikkoa poikamme syntymän jälkeen kävimme hakemassa hänelle Etelä-Afrikan passin. Odotimme Home Affairsissa neljä tuntia kunnes kävi ilmi, että vastaanottovirkailija oli merkinnyt Antonin passin hakijaksi. Jos virkailija olisi merkinnyt poikamme hakijaksi, olisimme päässeet kaikkien jonojen ohi. Passikuvat otetaan sisäasiainministeriön omissa kuvakopeissa odotusaulassa ja pikkuvauvan kuvan ottaminen onkin oma projektinsa. Meillä kävi tuuri, että poika heräsi juuri ennen hänen vuoroaan. Aika nopeasti saimme kuvan hänestä silmät auki. Virkailijakin oli hämmästynyt. Jännitysnäytelmä kuitenkin sai uuden käänteen, kun seuraavalla tiskillä kuva oli kadonnut järjestelmästä ja jouduimme ottamaan uuden kuvan! Tyypillistä Afrikkaa. Nyt hänen Etelä-Afrikan passissa on komea kuva: kieli ulkona ja tyylikkäästi afrikkalaisittain leopardiasussa. Leopardiasu oli puhdasta sattumaa!IMG_8441Kävi kuitenkin ilmi, että hän ei voi matkustaa Suomeen Etelä-Afrikan passilla. Vaikka häntä ei oltu rekisteröity Suomen kansalaiseksi, hän on jo syntyessään periaatteessa Suomen kansalainen ja Suomen kansalaiselle ei voida myöntää viisumia Suomeen. Meidän siis piti lentää Pretoriaan asti Suomen lähetystöön hakemaan passia.
IMG_8442
Päätimme tehdä reissusta yhdistetyn huvi- ja työmatkan. Gauteng on yksi Etelä-Afrikan yhdeksästä provinssista, jossa sijaitsevat muun muassa Johannesburg ja pääkaupunki Pretoria. Kapkaupungissa vitsaillaan, että Stellenboschin viinialueen vuorien takana kaikki on ”Joburg” ja siellä ei edes tarvitse käydä. Kun kapkaupunkilaisilta kysytään, Johannesburgissa on vaarallista. Ja sehän on totta. Autokaappauksia ja asuntomurtoja on valtavasti. Niin paljon, että siitä on valitettavasti tullut niin normaalia, että ihmiset eivät enää kauhistu kun jotain tapahtuu.
IMG_8446
IMG_8478.JPGLensimme Lanserian kentälle, joka on pienempi ja huomattavasti helpompi kuin OR Tambo-lentokenttä. Yövyimme Pretoriassa yön, kun Antonin piti käydä ulkoministeröissä hakemassa poikamme syntymätodistukseen Apostille-dokumentti ennen lähetystöön menoa, joka todistaa asiankirjan olevan kansainvälisesti lainvoimainen. Apostillen myöntää viranomainen, mikäli maa on liittynyt Haagin 1961 yleissopimukseen.
IMG_8457IMG_8461Pretoriasta siirryimme Johannesburgiin Parkhurstin kaupunginosaan, jossa asuimme kavereiden luona pari yötä. Parkhurst on ylemmän luokan aluetta, jossa 4th Avenuella on paljon kivoja kahviloita ja kauppoja. Kävimme myös tutustumassa Mabonengin kaupunginosaan, josta puhutaan Johannesburgin Sohona. Alueella viettävät aikaa taiteilijat, trendikkäät bisnesmiehet- ja naiset ja kaikenlaiset hipsterit. Söimme lounasta kattoterassilla sijaitsevassa ihana ja kasveja pursuavassa Living Room-ravintolassa, josta kuvia. Söimme hyvin varhaisen lounaan eli siksi ravintola on tyhjä. Suosittelen lämpimästi ruoan, näköalan ja miljöön puolesta! Jo korttelin päässä asuu kodittomia ja roskat palavat kadulla eli kauan ei kannata kävellä trendikahviloista.
IMG_8433IMG_8469.JPGSitten varasimme pitkäksi viikonlopuksi ihanan mökin ylellisestä Cradle Boutique-hotellista, joka sijaitsee villieläintilalla Lanseria-lentokentän lähellä Johannesburgin länsipuolella. Siitä myöhemmin lisää!

Lounas Creation-ravintolassa

IMG_7337Muutama viikko sitten kävimme perheeni kanssa pitkällä lounaalla Creation-ravintolassa Hemel-en-Aarde-laaksossa. Kävin Creationissa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja ruoka oli silloin(kin) todella hyvää. Täällä valitettavasti tulee aika nirsoksi ruoan suhteen, koska tuoreita ja hyviä raaka-aineita on tarjolla ympäri vuoden. Suomessa käydessäni kohtuuhintainen ravintolaruoka on usein suuri pettymys, kun taas Kapissa hinta-laatusuhde on usein enemmäkin kuin kohdallaan.IMG_7338IMG_7340.JPGCreationin Tasting Roomissa voi tilata viiden ruokalajin ja kahdeksan viinin maistelulounaan alle 40:llä eurolla (plus tietysti reilu tippi). Koimme, että kahdeksan viiniä olisi ollut parin viinitilan jälkeen jo ihan liikaa eli valitsimme jatkuvasti vaihtuvalta listalta alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan, jotka kaikki tarjoiltiin sopivien viinien kera. Ruokaa oli juuri sopivasti ja hinta R400 (alle 30 euroa) per henkilö viineineen. IMG_7342.JPGRaskaana olevat tai vastuuntuntoiset autoilijat voivat valita viinin sijasta TWG:n teet ruoan kera. Kiva ajatus, mutta kokemuksen jälkeen voin sanoa, että vihreän popkorniteenteen juomisen jälkeen suosin vettä näin vivahteisten ruokaelämyksien kanssa.

IMG_7343.JPGIMG_7336.JPG

Siilon huipulla

IMG_7084Lauantaina oli suppailemassa eli melomassa stand up paddle boardillani Sea Pointin edustalla. Kaupunki ja Pöytävuori on aina kiva nähdä mereltä käsin. Tajusin samalla, että en ollut vielä käynyt uuden Waterfrontilla sijaitsevan Silo-hotellin ravintoloissa. IMG_7078.JPGEntinen viljasiilo rakennettiin jo vuonna 1924 Afrikan korkeimmaksi rakennukseksi ja se oli Etelä-Afrikan maatalouden teollistumisen maamerkki. Viljavaraston operatiivinen toiminta suljettiin vuonna 2001 ja pitkään rakennus oli ilmeisesti tyhjillään. 28-huoneen hotelli avattiin vasta viime maaliskuussa. Samassa rakennuksessa sijaitsee viime syyskuussa avattu afrikkalaisen modernin taiteen museo Zeitz MOCAA (Museum of Contemporary Art Africa), jonne olen menossa ensimmäistä kertaa parin viikon päässä vanhempieni kanssa.

ts-rooftop-dining-2-720x420Tänään kävin ensimmäistä kertaa lounastamassa hotellin Silo Rooftop-kattoravintolassa. Ravintolaan ei pääse edes kuikuilemaan ilman pöytävarausta, joten varasimme päivää ennen pöydän ja vastaanoton herrashenkilö päästi meidät lupakortilla 11:sta kerrokseen.

IMG_7083.JPG
Näköalat ravintolasta ovat huimat, mutta sisustus ei ole mitenkään kummoisempaa ja hinnat ovat kohtalaisen korkeat. Toisaalta korkeudesta pitää aina maksaa eikä eurohinnoissa ruoka edes ole hirveän kallista. Itse söin Poke-kulhon tofulla, joka oli aikamoinen pettymys. Kapkaupungissa saa erittäin harvoin pettyä ruokaan, mutta mielikuvitukseton ja pieni riisikasa avokadolla, kaalilla, kurkkuneliöillä ja suoraan paketista kuutioidulla tofulla oli syötävää, mutta ei todellakaan mikään nautinto. Onneksi valtavan kokoinen alkoholiton mansikkadaiquiri pelasti lounaani. Kaverini nautti nyhtölammaslätystään eli flatbreadista eli kannattaa varmaan jakaa muutama sellainen ja meze-lautanen porukassa.
IMG_7081.JPG
IMG_7086Juomavalikoima on todella laaja eli kannattaa panostaa siihen puoleen! Ravintola on todella suosittu turistien keskuudessa ja uskoisin, että erityisesti auringonlaskun aikaan pöytää voi olla vaikea saada. Ravintola menee kiinni auringonlaskun jälkeen. Uima-allas on valitettavasti tarkoitettu vain hotellivieraiden käyttöön. Mikä vesikriisi?
IMG_7087.JPGIMG_7085.JPG