Rakkautta koronan aikaan – kirje siskolle

Bunny

Hei sisko,

vuosi sitten olimme Afrika Burn-festivaaleilla Tankwa Karoon aavikolla tanssimassa tuhansien muiden kanssa. Pelkäsimme auton renkaiden puhkeavan pahamaineisella liuskakivitiellä. Onneksi pääsimme perille ja takaisin ilman ongelmia. Katsoimme auringon laskeutuvan vuorien taakse ginitonicit kädessä ja seurasimme valtavien taideteosten polttamista pimeässä Afrikan yössä. Muistan miten väsynyt olin vauvanhoidon ja yrityksen pyörittämisen takia, mutta ei se haitannut, paitsi että illalla kaaduimme teltan pohjalle kohtalaisen ajoissa.

Tänä vuonna Afrika Burnia ei järjestetä. Tuhannet turistit eivät saavu juhlimaan erämaahan ja tutustumaan Kapkaupungin ravintoloihin ja upeaan luontoon. Turistit eivät palaa Etelä-Afrikaan hyvin pitkään aikaan. Näyttää siltä, että liikkuminen provinssista toiseen sallitaan vasta joulukuussa.  Rajat ovat kiinni ja kaupalliset kansainväliset lennot alkavat ilmeisesti vasta ensi vuonna. Meidän piti tulla Suomeen nyt toukokuussa juhlimaan isän 70-vuotisjuhlia, mutta kuinka suunnitelmat muuttuivatkaan.

Maaliskuun puolivälissä tanssin kevätauringossa lumilaudalla alas vuoria Andorrassa ja yhtäkkiä hiihtokeskus suljettiin. Silloin tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Sitten ajoimme tyttökaverini kanssa kiireellä Barcelonaan läpi tyhjän maaseudun, josta kaverini lensi Suomeen ja minä lensin aikaisemmalla lennolla Etelä-Afrikkaan, jotta ehdin maahan ennen rajojen sulkemista. Olimme ensin karanteenissa ja sitten lockdownissa kotona yhteensä 45 päivää ennenkuin perjantaina saimme alkaa ulkoilemaan aamulla klo 6-9 välisenä aikana.

Viimeiset viikot ovat olleet todella outoja. Varmasti myös siellä, olethan töissä suuressa sanomalehdessä tiedon ytimessä. Ensin luulimme, että tämä oli meidän Rooibos-teefirmamme loppu, mutta sitten saimme elintarvikeyrityksenä erityisluvan. Tee on myynyt ihan hyvin, mutta suuret vientisuunnitelmat ja osallistumiset kansainvälisille ruoka- ja juomamessuille on pistetty hyllylle toistaiseksi. Jostain syystä lockdown ei ole ollut niin ahdistava kuin aluksi kuvittelin: meillä on onneksi 250 neliöitä, jossa taapero voi juosta edestakaisin ja uima-altaan vesikin on ilmeisesti vielä riittävän lämmintä.

Olemme etuoikeutettuja, ja sen takia koemme, että meillä on myös valtava vastuu auttaa heikompia. Emme ole vielä toistaiseksi irtisanoneet ketään ja todella toivon, että meidän ei tarvitse tulevaisuudessakaan. Lahjoitamme ruokaa kodittomien järjestölle. Tuemme erilaisia järjestöjä, jotka tukevat erityisesti lapsia ja nuoria. Mieheni mobilisoi koko naapuruston tyhjentämään vaatekaappinsa ja hän on kuskannut tavaroita asunnottomien järjestölle. Apua tarvitaan paljon ja jokainen voi tehdä jotain.

Enemmän ahdistaa tulevaisuus. Tulevaisuus täällä ei näytä hyvältä, mutta toisaalta näyttääkö se missään? Maa syöksyy väistämättäkin lamaan. Presidentti Zuman johdolla ja hyväksynnällä toteutettu valtion yhtiöiden ryöstely romutti maan talouden  totaalisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyinen presidentti Ramaphosa on hyvin arvostettu, mutta ylimmässa johdossa on edelleen niitä samoja korruptoutuneita naamoja, jotka henkilökohtaisesti hyötyivät Zuman vuosista. Nopeasti toteutettua lockdownia kehuttiin laajalti, mutta samalla kuvat presidentistä armeijan ylikomentajan asussa herätti huolta. Mitä tapahtuu vapaudelle, demokratialle ja yksilönoikeuksille? Tästä on lyhyt matka diktatuuriin. Ja monet ovat jo alkaneet kyseenalaistaa uusia sääntöjä.

Kysymysmerkkejä ovat muun muassa tupakanmyyntikielto. Valtionvarainministeri Mboweni yritti saada tupakkaa myyntiin, jotta valtio saisi jotain verotuloja. Täällä on ilmeisesti 11 miljoonaa tupakanpolttajaa. Terveysministerin Ndlamini-Zuman johdolla, joka on myös edellisen presidentin ex-vaimo, tupakanmyynti kiellettiin. On julkinen salaisuus, että hänellä on läheiset suhteet tupakan salakauppaan. Yleisesti myös ihmetellään ulkonaliikkumiskieltoa klo 19 ja 5 välisenä aikana. Etelä-Afrikasta tuli yhdessä yössä poliisivaltio. Monet epäilevät päättäjien motiiveja ja kyseenalaistavat armeijan ja poliisien toimintaa. Lockdownia kehutaan, koska murhien ja onnettomuuksien määrä on vähentynyt. Tottakai ne vähenee, jos ihmiset ovat vankeja omissa kodeissaan ja alkoholia ei myydä! Mutta samalla sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet työnsä ja putoavat köyhyyteen. Kuten joka ilta uutisissa tavalliset kansalaiset sanovat: ”Meillä ei ole varaa lockdowniin. Mieluummin otan Covid-19-sairauden kun menetän työpaikkani ja kuolen nälkään.”

Olemme mieheni kanssa keskustelleet  paljon tulevaisuudesta ja erilaisista skenaarioista. Mitkä ovat ne merkit, joiden perusteella päätämme jättää Etelä-Afrikan taaksemme? Emme vielä tiedä, mutta ei kai me olla Afrikkaa jättämässä, kun ei täältä minnekään pääse.

xx

 

Etelä-Afrikan kevät ja uudet myötä- (ja vasta)tuulet

AOFP9852[1]Viime blogipostauksesta onkin aikaa! Viime lokakuun jälkeen on tapahtunut paljon. Poikamme Jasper täyttää kohta 15 kuukautta. Hän on iloinen poika, joka juoksee ja kiipeilee ympäriinsä. Ensimmäinen vuosi hänen kanssaan oli yllättävän helppo. Odotin siitä paljon vaikeampaa, mutta meillä kävi tuuri: Jasper nukkui hyvin alusta asti eikä hänellä ikinä ollut ongelmia vatsan tai syömisten kanssa.

OYAF2349[1]

Viime marraskuussa löysimme kahden ja puolen vuoden etsinnän jälkeen unelmakodin Green Pointista, jonne muutimme maaliskuun lopussa. Alkuperäinen rakennus on rakennettu 1860-luvulla viktoriaanisena aikakautena, mutta ilmeisesti talo on rakennettu suurimmalta osin uudestaan 1920-luvulla brittiläisen colonial aikakauden tyyliin. Talon arkkitehtonisesti merkittävää verantaa ja etupihaa ei saa muuttaa ilman kaupungin lupaa, mutta siihen ei todella olekaan tarvetta. Edelliset asukkaat modernisoivat talon sisältä repimällä seiniä ja avaamalla suuren yhdistetyn olohuoneen ja ruokailutilan uima-altaalle. Kolme makuuhuonetta, kirjasto/TV-huone, kodinhoitohuone, korkeat 3,5 metriä korkeat huoneet ja kahden auton talli – täydellistä. Alue on todella hiljainen ja sympaattinen mukulakivikatuineen ja ilmeisen turvallinen myös. Reddam Atlantic-koulu on 200 metrin päässä ja Green Pointin pääkadun ravintolat ja kaupat kulman takana. Naapuritkin ovat todella mukavia!

XSIF7245[1]

Samaan aikaan kun itse iloitsen omassa kuplassani, täällä on selkeää liikehdintää maasta ulos. Monet korkeasti koulutetut ovat lähtemässä. Jotkut jopa puhuvat samanlaisesta liikendinnästä kuin apartheidin loppumisen jälkeen 1994. Suurin ero on se, että tällä kertaa lähtijöitä ovat kaikki koulutetut, eivät vain valkoiset.  Carte Blanche-ohjelmassa, joka on kuin Etelä-Afrikan A-studio, haastateltiin nuoria mustia eteläafrikkalaisia Yhdysvalloissa ja Australiassa, jotka olivat lähteneet meren toiselle puolella pakoon väkivaltaa ja turvattomuutta, ja isompien liksojen perässä.

MNFO1638[1]Tämän seurauksena asuntojen hinnat ovat tulleet alaspäin. Asuntoja on paljon markkinoilla ja myös ulkomaalaiset miettivät muutamaan kertaan, että kannattaako Kapkaupunkiin ja Etelä-Afrikkaa  sijoittaa. Johannesburgilaisten muuttovirta Kapkaupunkiin on myös hidastunut.

Valtion sähkölaitos Eskom on kriisissä kuten kaikki muutkin valtionyritykset. Presidentti Ramaphosa ja päättäjät yrittävät selvittää Zuman aikaansaamaa kymmenen vuoden soppaa, mutta aika huonolta näyttää.

Työttömyys on 29 prosenttia eli korkein luku sitten vuoden 2003. Kun ei ole rahaa ruokaan, työttymyys automaattisesti lisää rikollisuuden määrää. Infrastruktuuria ei korjata, koululaitos on on aivan retuperällä.

SVHE3906[1].JPG

Miten tämä kaikki maksetaan? Verotuloilla. 87 prosenttia eteläafrikkalaisista ei maksa veroja ollenkaan. Eli veroja aletaan ottamaan enemmän niiltä, joilla on isommat tulot. 1.7 miljoonaa eli noin 3 prosenttia väestöstä maksaa noin 80 prosenttia kaikesta ansiotuloverosta. Kun korkean verotuksen (28-45%) lisäksi joutuu maksamaan koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta, ei mikään ihme, että monet ovat päättäneet pakata laukkunsa. 

Näitä asioita vatvoimme West Coast National Parkissa yövaelluksen puitteissa siinä omassa hyvänvoivassa kuplassamme.

Afrikka-ahdistus

IMG_5164Kapkaupunki on varmasti yksi maailman kauneimmista kaupungeista ja täällä on meidän muutamien helppo elää erittäin hyvää elämää. Koti pysyy siistinä kuin itsestään, koska kotiapu on hyvin edullista. Meille on tulossa lastenhoitaja lokakuussa pariksi päiväksi viikossa, jotta voin palata osa-aikaisena töihin. Samalla lastenhoitaja tuo vapautta arkeeni eli voin helposti käydä päivän aikana joogassa, pilateksessa tai lenkillä. Romanttiset viinitilat sijaitsevat lyhyen automatkan päässä, jossa voi nautiskella hyviä viinejä ja herkullista ruokaa todella edullisesti, jos vertaa hintoja ja ruuan laatua esimerkiksi Suomeen. Etelä-Afrikan todellisuudelta on todella helppo sulkea silmät.

IMG_5167.JPGViime viikkoina meitä on järkyttänyt junaverkoston tuhoaminen. Etelä-Afrikan julkinen liikenne on lähes olematonta. Pari vuotta sitten aloittanut MyCiti-bussijärjestelmä palvelee vain osaa kaupungin asukkaita ja edelleen valtaosa käyttää yksityisiä minibusseja, joita siis kutsumme takseiksi, ja Kapkaupungin Metrorailin junia päästäkseen töihin. Minibussifirmojen omistajat ovat läheisesti tekemisissä eri alueita kontrolloivien jengijohtajien kanssa ja kaikki yrittävät kontrolloida tärkeimpiä liikenneväyliä. Välillä yhteydenotoissa ammutaan täysin sivullisia ihmisiä.

IMG_5175.JPGJunaverkoston kunto on romahtanut ensin kaapelivarkausten ja nyt tuhopolttojen takia. Se ei auta, että junaratoja hallinnoiva PRASA (The Passenger Rail Agency of South Africa) on nuonossa kunnossa huonon hallinnon ja korruption takia. 32 junanvaunua poltettiin vain heinäkuun aikana. Tuhopoltoille ei anneta virallista syytä, mutta kaikki puhuvat, että varkauksien takana on minibussipomot, jotka haluavat kaikkien käyttävät minibussitakseja! Tämän seurauksena kahden tunnin ruuhka-aika aamulla on pitkittynyt neljäksi tunniksi. Ihmiset ovat jatkuvasti myöhässä töistä. Näin videon ihmisistä istumassa junien katoilla ja roikkuvan ikkunoista. Liiketoiminta kärsii. Ulkomaiset investoijat kyseenalaistavat Kapkaupungin vetovoiman.

IMG_5170.JPGKaapeleita varastetaan liikkuvista junista jo keskellä päivää. Kaapeleiden kupari myydään hyvään hintaa ja usein se viedään ulkomaille kuten Kiinaan. Tilanne on niin paha, että paikallispoliitikot yrittävät saada keskushallinnon kieltämään kuparin viennin maasta.

Muusta rikollisuudesta voisin kirjoittaa toisen blogipostauksen.

Ja sitten tämä vesikriisi..

Matkustamme perjantaina Suomeen ja mietin, että pitäisikö jäädä sinne? Olisiko kiva asua järjestelmällisessä yhteiskunnassa, jossa kaikki toimii? Maassa, jossa kaikilla on periaatteessa samat mahdollisuudet. Suomessa, jossa kaikki on niin ihanan keskiluokkaista.

Tässä muutama pingviini. Niistä tulee aina hyvä mieli.

Moderni afrikkalainen taide(varkaus)

IMG_7221

Huomaan, että alan tulla vanhemmaksi, kun olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota taiteeseen. Olen aina ollut taiteellinen ja kävin Espoon kuvataidekoulua kymmenisen vuotta, mutta vastikaan olen alkanut miettimään enemmän taidetta kotimme sisustuselementteinä ja myös investointina. Kun ensi kerran näin kaverini Marlene Steyn valtavia maalauksia, tiesin, että joku kaunis päivä omistan hänen salvadordalimaisen teoksensa. Marlene kertoi silloin vaatimattomasti, että hänen teoksiaan on esillä viime syyskuussa avatussa Zeitz Museum of Contemporary Art Africa (MOCAA). Kävin siellä vanhempieni kanssa pari kuukautta sitten, mutta unohdin kuvat puhelimeni uumeniin.

IMG_7230[1].JPG

Marlene Steyn

IMG_7244.JPGIMG_7243[1]

Marlenen töiden lisäksi pidin Kudzanai Chiurain valokuvista, joissa hän kuvaa eteläisen Afrikan muuttuvia sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia dynamiikkoja. Niissä kuvataan myös siirtomaahistorian, länsimaisten kulutustottumusten ja sisällissotien ja kriisien vaikutusta afrikkalaisiin tiloihin ja yhteiskuntiin.

Kudzanai Chiurai

IMG_7242[1]

Myös swazimaalaisen Nandipha Mntambon työt ovat vaikuttavia. Ilmeisesti hän on viettänyt aikaa Mosambikissa, koska eri työt ovat saaneet vaikutteita Portugalin siirtomaa-ajasta ja härkätaisteluista. Teoksessa ”Praca de Touros” tummaihoinen naishärkätaistelija ajan kuluttamalla härkätaistelustadionilla saa miettimään siirtomaa-ajan jälkeistä Mosambikia ja sukupuolten rooleja afrikkalaisessa yhteiskunnassa. Vietin lukiossa vuoden vaihto-oppilaana Meksikossa, joten ymmärrän espanjan kautta portugalia ja olen kiinnostunut siitä, minkälaisen lattarijäljen Portugali jätti eteläiseen Afrikkaan Angolaan ja Mosambikiin. Myös Vela Sikubhekile- teoksen lehmännahasta valmistetut puvut valkoisessa tilassa ovat upeita, mutta samalla pelottavia.

IMG_7226

Nandipha Mntambon Praca de Touros

IMG_7225

Nandipha Mntambon Vela Sikubhekile

Vaikka et olisikaan modernin taiteen ystävä, visiitti museossa kannattaa jo arkkitehtuurin puolesta. Vanhaan viljasiiloon rakennettu museo on vaikuttava rakennus, jonne tulvii valoa avattujen siilojen ja kattoikkunoiden kautta.  Sisäänpääsy maksaa ulkomaalaisilta R180 ja kattoterassilta on hieno näköala Pöytävuorelle. Oma suosikkini Marlenen töistä on muuten alla oleva ”Self-raising Hour”, joka ei ole Zeitz MOCAA:ssa. Museon rahoittaja Jochen Zeitz on kuulemma ostanut sen omaan yksityiseen kokoelmaansa. Se taisi olla myös pikkuisen liian kallis meikälaiselle. Kysyin Marlenelta, että missä mahtaa herra Zeitz asua, jos minusta tulisikin taidevaras. Saimme hyvät naurut, kun suunnittelimme taidevarkautta. Parimetrisen teoksen varastaminen voikin sitten olla aika hankalaa.

self raising hour.JPG

Marlene Steyn, Self-raising Hour

IMG_7237

 

Eteläafrikkalainen vappu

IMG_7697[1]Eräs täällä pitkään asunut suomalainen perhe järjestää täällä ihanan vappulounaan kavereilleen joka vuosi, mutta viime kerrasta olikin jo aikaa! Viime vuonna olimme matkalla kotiin Afrika Burn-festivaalilta ja sitä edellisenä vuonna surffasimme Sri Lankassa. Vuonna 2015 yritin selvitä Nepalin jälkijäristyksissä tulematta hulluksi ja 2014 taisin olla Ruotsissa työmatkalla.

Rakastan pitkiä lounaita. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää. Ei ole mitään parempaa kuin suomalaiset (tai pohjoismaiset) kala-alkupalat.  Isäntä savusti lohifileet suomalaisessa savustuspöntössä. Perunasalaatti ja nakit upposivat tähän mahaan. Taisin syödä suurimman osan Abban sinappisillistä, koska uskottelin itselleni, että eihän Abban sillissä mitään listerioosia ole. Olin täysin unohtanut Wiener Nougat-suklaan olemassaolon! Tippaleipiäkin ja kotitekoista simaa oli tarjolla.

Samaan aikaan, kun kaikki muut paitsi minä nauttivat snapseja ja lauloimme perinteisiä juomalauluja, Etelä-Afrikan työläiset vaativat parempaa perustuloa. Täällä vappu on siis työväen päivä. COSATU (The Congress of South African Trade Unions) ja SAFTU (SA Federation of Trade Unions) ovat kaksi taistelevaa ammattijärjestöä. SAFTU ajaa minimikuukausipalkkaa, joka olisi R12500 kuukaudessa. COSATU tyytyy 20:nen randin minimituntipalkkaan (R3200 eli 210 euroa kuukaudessa), jonka parlamentti hyväksyi viime marraskuussa. COSATU on tässä asiassa huomattavasti realistisempi,  mutta ymmärrettävästi SAFTU:n aloite saa paljon kannatusta köyhien työläisten keskuudessa. Miten 210 euroa kuukaudessa riittää elättämään perheen? Maatilojen työntekijöiden minimipalkka on vielä vähemmän: R18 tunnissa. Kotiapulaisten tulisi mukamas pärjätä R17:n tuntipalkalla.

Monella olisi varaa maksaa enemmän esimerkiksi puutarhurilleen tai sisäkölleen, mutta he eivät maksa, koska he ovat tottuneet siihen, että apua saa halvalla.  Vertailun vuoksi me esimerkiksi maksamme siivoojallemme R52 tunnilta. Jo töihin pääseminen on tullut todella vaikeaksi monelle. Julkisen liikenteen virkaa ajavat yksityiset minibussitaksit laskuttavat joka vuosi enemmän, mutta palkat eivät nouse samaan tahtiin. Kapin metropolin junaverkosto on aivan sekaisin huonon hallinnon ja kaapeleiden varastelun takia. Monet lähtevät kotoaan töihin neljän viiden aikaan aamulla ehtiäkseen töihin kahdeksaksi.

 

 

 

 

Shakkia ja maiden uudelleenjakoa

IMG_7513[1]Blogissa on ollut vähän hiljaista viime viikkoina. Pienokainen kasvaa kovaa vauhtia vatsassa ja yöllä nukkuminen alkaa olla hankalaa. Hänestä on selkeästi tulossa aktiivinen tyyppi, sen verran potkunyrkkeilyä siellä harrastetaan. Lisäksi olimme parin viikon sisällä kolmissa häissä, joten kiirettä riitti.
IMG_7515[1].JPG
Samalla olemme mielenkiinnolla seuranneet viimeaikaisia poliittisia tapahtumia. Uuden presidenttimme Cyril Ramaphosan johdolla on alettu uudistamaan hallintoa ja monet Zuman aikakautta edustaneet hyvin korruptoituneet valtion virkamiehet ja ministerit ovat saaneet kyytiä. Ramaphosa on vaikuttava johtaja, joka selkeästi osaa pelata shakkia. Hän myös tietää, miten pitää massat tyytyväisenä ja siihen liittyy hyvin voimakkaasti Etelä-Afrikassa maanomistus. Maaliskuun alussa parlamentti hyväksyi aloitteen valmistelun, joka lopulta mahdollistaisi maiden haltuunoton ilman korvausta. Erityinen komitea alkoi valmistella tämän ehdotuksen läpiajoa, josta saamme ilmeisesti tietää enemmän elokuun loppuun mennessä. Aiheeseen tietysti liittyy vahvasti vuoden 2019 parlamentti- ja presidentinvaalit ja äänestäjien takaisin saaminen, koska ANC on menettänyt paljon ääniä Zuman valtakauden aikana DA:lle ja radikaalimmalle EFF:lle.
IMG_7517[1].JPG
Yleisesti ottaen maanomistukseen ja erityisesti maatalousmaan omistukseen liittyy  erilaisia totuuksia ja tilastoja. Fakta on kuitenkin se, että maareformille on suurta tarvetta, jotta siirtomaa-ajan ja apartheidin aikaiset vääryydet voidaan oikaista. Oikealla tavalla toteutettuna se voi antaa valtavasti erityisesti yhteyskunnan heikoimmille maaseudulla, jossa mahdollisuuksia on vähän. Paljon maatalousmaata on AgriSA:n mukaan jo siirtynyt mustien omistukseen maan koillis- ja itäosissa vuoden 1994 jälkeen. Western Capen provinssissa luku on noussut 0:sta prosentista vain 4,9:ään prosenttiin. Vastaavasti KwaZulu Natalin provinssissa, joka on vahvasti zuluheimon hallinnassa, 73,5% viljelymaasta on mustien omistuksessa. Alueelliset erot ovat valtavat.  Perinteisesti zulut haluavat maata KwaZulu Natalista ja esimerkiksi xhosat Eastern Capen provinssista. Valtio on myös monella tasolla osaltaan epäonnistunut maiden uudelleenjakamisessa. Ja mitä maita tässä nyt sitten jaetaan ja millä perusteella? Sitä ei kukaan tiedä, koska suurin osa eteläafrikkalaisista kuitenkin asuu kaupungeissa eikä heitä kiinnosta maanviljely. IMG_7518[1]Erilaiset tarinat kuitenkin leviävät aika nopeasti. Viime viikolla parillakin viinitilalla Stellenboschissa ja Hemel-en-Aarde-laaksossa vieraili miesten porukka, joka kyseli tilojen päälliköiden perään. Eräällä tilalla päällikkö ei juuri ollut paikalla, ja porukka ilmoitti työntekijälle, että ”they came for the land”. Koomista ja pelottavaa samaan aikaan. Koomista, koska valtion päättäjät ovat tehneet selkeäksi sen, että maiden haltuunotto tulee tapahtumaan rauhallisesti tiukkojen sääntöjen puitteissa. Toisaalta se on pelottavaa, koska täällä väkivalta ja riehuminen on usein se ainoa tapa saada äänet kuuluviin. Onneksi mieheni ei ole enää viininviljelijä.

Kuvat päiväkävelyltä Betty’s Bayn ja Hangklipin väliltä.

 

Koulunkäynti (rikkaassa) Etelä-Afrikassa

IMG_6739Olin sunnuntaina piknikillä Antonin veljen perheen kanssa. Veli oli kutsunut Kirstenboschin puutarhaan kavereitaan, koska hän asuu vaimonsa ja viisi kuukautisen tyttärensä kanssa Lontoossa. Puutarha oli täynnä kauniista päivästä nauttivia perheitä. Anoppini tuli luokseni nauraen ja sanoi pilke silmässä, että häneltä kysyttiin, että olemmeko jo ilmoittaneet poikamme kouluun. Poikamme on siis kuusi kuukautta vanha ja hän vielä pyörii vatsassani.

IMG_6747Äitini toi minulle luettavaksi Anu Partasen kirjan Pohjoinen teoria kaikesta – Parempaa elämää etsimässä. Kirjassa Partanen tarkastelee amerikkalaisen ja pohjoismaisen keskiluokan elämää. Suomessa terveydenhuolto, koulutus, päivähoito ja vanhempainvapaat ovat kaikkien lasten ulottuvilla. Yhdysvaltalaisen järjestelmässä, jossa raha ratkaisee lapsen tulevaisuuden jo hyvin varhaisessa vaiheessa, on myös valloilla Etelä-Afrikassa. Köyhät kyykkyyn, randit ratkaisevat.

Monet kaverini, jotka tulevat Etelä-Afrikan mittakaavassa hyvin toimeentulevista perheistä, kävivät peruskoulun apartheidin loppumisen aikana ja sen jälkeen. Monilla heistä oli mahdollisuus päästä hyviin valtion kouluihin suurinta kansanosaa syrjivän järjestelmän ja siitä johtuneen kaupunkien segregaation takia. Osa heistä kävi yksityiskouluissa, koska ne olivat silloin edullisempia. Etelä-Afrikan koulujärjestelmä on kuitenkin rappioitunut vuosikymmenien saatossa ja suuri osa tuntemistani ihmisistä laittaa lapsena Model C-kouluihin, jotka ovat osin valtion ja osin lukukausimaksujen rahoittamia. Toiset maksavat pitkän pennin yksityiskouluista.
IMG_6749.JPG
Kouluihin on vaikea päästä. Siihen vaikuttaa sekä asuinpaikka että vanhempien taito neuvotella koulujen kanssa. Kalleimmat koulut Etelä-Afrikassa maksavat yli 100 000 euroa koko peruskoulun ja lukion ajalta. Tämä kattaa siis vain lukukausimaksut. Koulupuvut, kirjat ja harrastukset tulevat sitten erikseen. Model C-koulujen hinnoista en toistaiseksi tiedä, mutta pitää kai sitten alkaa ottaa selvää. Ilmeisesti asuinalueemme perusteella voisimme saada lapsemme Camps Bayn Model C-kouluun.

Vanhemmat puhuvat kouluista todella paljon. Samoin kuin jenkeissä, paine hyville arvosanoille on kova, koska rahat usein revitään vanhempien selkänahoista. Sen lisäksi perheen maksavat suuria summia henki- ja terveysvakuutuksista ja liikkumisesta eli autoista, koska julkinen sairaanhoito ja liikenne on usein puutteellista tai olematonta. Kun hyvintoimeentuleva joutuu maksamaan ensin palkastaan 30-45% veroja saamatta mitään takaisin, ei paljon naurata. Suomessa saa verorahoilla ihan valtavasti.
IMG_6743.JPG
Amerikkalainen malli on yksi syy, miksi eräät kaverit ovat pakkaamassa kaksi lastaan koneeseen ja muuttavat Uuteen-Seelantiin, kunhan äiti saa työviisumin sairaanhoitajana. Hän ei enää jaksa venyttää penniä ja elää jatkuvan stressin kanssa.

Antonin äiti tietää suhtautumiseni valtaviin koulumaksuihin ja yksityiskouluihin liittyvään elitismiin, joten vastaukseni oli naurahdus. Hän myös tietää, että hänen oma brittityylisen poikien sisäoppilaitoksen käynyt poikansa on ajatellut saattaa lapsemme koulutielle Suomessa. Ei ainoastaan koulumaksujen puutteen takia, mutta myös kielen ja kulttuurin takia. Meille on myös tärkeää, että jossain vaiheessa lapsemme asuisivat lähempänä Suomen sukulaisia.

Väkivallasta

IMG_5093Marraskuun lopussa olin tapaamisessa Boschendalin viinitilalla. Delin päällikkö oli jo poistunut paikalta ja join kahviani loppuun. Meidän Sunbirdin Rooibos-purkit olivat pöydällä ja yhtäkkiä eräs nainen lähipöydästä lähestyi minua. Hän oli ihastunut tuotteeseemme ja kysyi, voisiko hän ostaa teetämme. Sanoin, että ilman muuta, mutta ehkä parempi jos siirrymme autolleni. Siellä Rooibosta takakontista myydessäni juttelimme niitä näitä. Itävaltalainen nainen kertoi matkustelleensa lähes kolme kuukautta ympäri Western Capen provinssia miehensä kanssa. Heillä oli ollut mahtava reissu.

Joulukuun alussa luin uutisista, että itävaltalaista pariskuntaa oli puukotettu Noordhoekin rannalla. Antonin äiti asuu Noordhoekissa ja olen käyttänyt rantaa todella paljon lenkkeilyyn. Anton usein kävelee noin kahdeksan kilometrin pituisen rannan puoliväliin surffaamaan Dunes-breikille.

Kun näin teetä ostaneen Johannan kuvan lehdessä, vatsassani muljahti. Sekopäinen ryöstäjä puukotti Johannaa ja hänen mietään useaan kertaan, mutta he selvisivät juuri ja juuri hengissä. Puukottajan lähdettyä rannalla koiraansa kävelyttänyt nainen oli soittanut apua.

Pari viikkoa sitten egyptiläistä turistia myös puukotettiin samalla rannalla. Muuallakin Pöytävuoren kansallispuistossa, erityisesti Kalk Bayn yläpuolella Silverminen suojelualueella on ollut puukotuksia, joista yksi päätyi erään keski-ikäisen lääkärin kuolemaan viime sunnuntaina.

IMG_7061

TMNP eli Table Mountain National Parkin polkujen varteen on liimattu varoituskylttejä Kalk Bayssä.

Olen aina ajatellut, että jos joku hyökkää rannalla, juoksen mereen ja uin varmasti paremmin kuin hyökkääjä. Pari päivää sitten kuulin tutusta, joka länsirannikolla juoksi mereen pakoon raiskaajaa, mutta raiskaaja tulikin perässä ja yritti hukuttaa hänet. Paikalle onneksi käveli kalastaja, joka sai hätyytettyä miehen pois.

Etelä-Afrikka on valtavan väkivaltainen maa ja siitä se valitettavasti tunnetaan maailmalla. Itse elän kohtalaisen turvallisessa kuplassa Green Pointissa korkeiden aitojen ympäröimänä, mutta alan huomata miten turvattomuutta on alkanut ajatella eri tavalla viime aikoina.

Enemmän olen kuitenkin edelleen huolestunut esimerkiksi siivoojastamme Ericasta. Köyhillä alueilla väkivalta, ryöstöt ja raiskaukset ovat hyvin yleisiä. Kaverini Chanel lopetti työt julkisessa sairaalassa lääkärinä, koska hän ei enää pystynyt näkemään niin paljon puukotus- ja ampumahaavoja. Hän opiskeli lääkäriksi auttaakseen uhreja, mutta lopulta hän joutui priorisoimaan oman mielenterveytensä. Nyt hän ei enää uskalla mennä haikkailemaan kotinsa lähistöllä kulkeville poluille viimeaikaisten tapahtumien takia.

Pelolle ei kannata antaa valtaa, mutta kannattaa tietää minne kannattaa mennä ja minne ei. Suurin osa turisteista ei kohtaa täällä mitään ongelmia, mutta turhia riskejä ei kannata ottaa. Itse en lähtisi ikinä kävelemään Noordhoekin rantaa pitkin Kommetjieen muuten kuin todella isolla porukalla. Mutta samalla mietin, että alanko samalla turtua väkivaltatapauksiin? Enkö järkyty enää samalla tavalla, kun kuulen, että nuori nainen on raiskattu ja murhattu? Sitä tapahtuu täällä joka päivä, mutta suurin osa tapauksista ei päädy uutisiin kuten itävaltalaisturistien tapaus.

Vesikriisi

Theewaterskloof

Theewaterskloofin pato (IOL)

Tulin ensimmäistä kertaa Etelä-Afrikkaan vuonna 2008, kun opiskelin lukukauden Stellenboschin yliopistossa vaihto-opiskelijana. Vivahteikkaan opiskelijaelämän ohella opiskelin kansainvälisiä suhteita, Etelä-Afrikan historiaa ja eri ympäristöalan ja maantieteen kursseja. Yhden kurssin nimi oli ”Vesivarat Eteläisessa Afrikassa”. Jo kymmenen vuotta sitten meille kerrottiin kurssilla, että Kapkaupungista loppuu juoma- ja talousvesi. Monet sanoo, että tilanne on ollut tiedossa jopa kaksikymmentä vuotta. Kaupungilla on ollut jonkinlainen suunnitelma tilanteen varalle, mutta veden oletettiin loppuvan vasta 2022 tai 2024.

Kapkaupungissa on samanlainen ilmasto kuin Välimeren alueella eli talvi on viileä ja erittäin sateinen. Talvisateet ovat kuitenkin olleet vähäiset viimeisten neljän talven aikana. Padot ja erityisesti Theewaterskloofin pato on tyhjillään.

Vuosien 1996 ja 2016 välillä Kapkaupungin virallinen asukasluku kasvoi lähes 45%. Epävirallisesta luvusta ei ole tietoa. Muutaman viime vuoden aikana Johannesburgista on muuttanut joka kuukausi valtavasti keskiluokkaisia perheitä Kapkaupungin turvallisemmille esikaupunkialueille. Valtavia asuinalueita rakennetaan Kapkaupungin ja Somerset Westin väliin ja länsirannikolle. Myös monet yritykset siirtävät toimistojaan tänne maan lounaiskulmaan. Neljän miljoonan asukkaan kaupunki on kasvanut vauhdilla.
IMG_6179 (2).JPGViimeisten vuosikymmenien aikana kaupunki on ymmärrettävästi priorisoinut peruspalveluiden tarjontaa erityisesti köyhille. Kyse on myös Western Capen provinssia hallitsevan Democratic Alliance-puolueen jatkuvasta poliittisesta kamppailusta valtapuolue ANC:n kanssa, joka hallitsee maan muita provinsseja. Verorahat on kanavoitu perusinfrastruktuurin rakentamiseen, talonprojekteihin ja terveydenhuoltoon vesiprojektien sijasta.

Hulluinta koko vesikriisissä on se, että on täällä vettä! Pöytävuoren sisältä virtaa miljoonia litroja  puhdasta vettä maanalaisia kanavia pitkin suoraan mereen. Kanavat rakennettiin siirtomaa-ajan aikana, mutta ne on myöhemmin piilotettu kaupungin alle. Tunneleihin pääsee muuan muassa turistikierrokselle. Kaupunki voisi käyttää noin 150 miljoonaa litraa pohjavettä joka päivä, jos siihen päästään ajoissa käsiksi. Kaupungin kokonaiskulutus on kuitenkin noin 600 miljoonaa litraa päivässä eli ei sekään riitä. Ja pohjavesi uusiutuu todella hitaasti eli toivottavasti arviota tehdessä arvioitiin myös sen ympäristövaikutukset.
IMG_6177 (2)
Merkittävä haaste on se, että kansallisia vesivaroja hallinnoi ANC eli Department of Water and Sanitation. Valtakamppailu ja byrokratia osaltaan hidastaa vesiprojekteja aloittamista. Kolmella alueella on kuitenkin aloitettu suolavedenpuhdistuspisteiden rakentaminen, joten jotain on ainakin tapahtumassa.

Vedenkulutuksen vähenemisen seurauksena kaupunki saa vähemmän tuloja vedestä. Siksi kaupunki ehdottikin vesiveroa, joka tulee ilmeisesti voimaan helmikuussa. Kaupungin asukkaille tästä koituisi noin 70 randin maksu kuukaudessa. Monet ovat raivoissaan, koska halpaan veteen on totuttu vuosien ajan. Kaupungin olisi pitänyt alkaa ottaa vesiveroa jo kymmenen vuotta sitten rahoittaakseen kriisin välttäminen. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan vaadita köyhimmiltä.

Suurin ongelma on, että kukaan ei näytä tietävän mitä tapahtuu 22.huhtikuuta, kun D-Day tulee ja hanat menevät kiinni. Kaupunki ei ole oikein hyvä kriisikommunikaatiossa. Jos köyhimmiltä katkaistaan vesi, täällä alkavat varmasti mielenosoitukset, jotka usein yltyvät väkivaltaisiksi. Ei köyhillä ole varaa eikä aikaa tällaiseen. 200 suunniteltua vesipistettä neljälle miljoonalle ihmisille tuntuu todella vähäiseltä. Kenellä on aikaa jonottaa vettä työpaivän aikana? Minkälaiset ruuhkat armeijan valvomille pisteille muodostuu?

 

Mökkeilyä ja afrikkalaista politiikkaa

IMG_4388.JPGBetty’s Bayssa paistaa aurinko ja pikkuhiljaa naapurit ja muut tutut alkavat saapua lomanviettoon mökeilleen. Suurimman osan vuodesta kylä on tyhjänä, mutta joulu- ja pääsiäislomilla rannalla, pikkuisessa hyvin huonosti varustellussa kaupassa ja pienessä järvessä on ”ruuhkaa”.

Mökkeily on täällä erilaista kuin Suomessa: tutut tulevat tervehtimään ilmoittamatta ja heidät aina kutsutaan lasilliselle viiniä. Monet Australiassa ja Iso-Britanniassa asuvat eteläafrikkalaiset tulevat Afrikan aurinkoon lomalle. Lontoossa lakia opiskeleva nuori naapurimme miettii, että alkaako hän työskentelemään yritysjuridiikan parissa Lontoossa vai palaako hän Afrikkaan työskentemään järjestömaailmassa. Sanoin vain, että kuuntelee sydäntään, mutta myös vähän sitä järkeä. Lontoon kokemusta arvostetaan myös täällä ja hänellä on mahdollisuus kerätä vähän pesämunaa punnissa. Palkat täällä ovat myös todella surkeat.

Loma-asunnot ovat lähellä toisiaan eli emme istu metsän keskellä omassa rauhassamme. Lapsille järjestely on todella kiva, koska seuraa löytyy aina. Antonin mökkikavereilla on myös kasvavassa määrin omia lapsia eli kohta täällä juoksee seuraava sukupolvi pitkin dyynejä ja fynbos-puskia ja surffaa päärannan aalloissa.

Samaan aikaan Etelä-Afrikan pääpuolue ANC (African National Congress) valitsee uutta johtajaa Johannesburgissa. Presidentti Jacob Zuman tukijat yrittävät saada Zuman entisen vaimon Nkosazana Dlamini-Zuman ANC:n presidentiksi ja sitä kautta Etelä-Afrikan presidentiksi vuoden 2019 vaaleissa.

Toisen kandidaatin eli entisen liikemiehen ja miljonääri Cyril Ramaphosan tukijat eivät halua Zumaa rakentamaan Zuma-perheen dynastiaa. Tuloksen piti olla jo selvillä eilen, mutta perjantaina kolmen provinssin korkeimmat oikeudet päättivät, että ANC:n vuoden 2015 provinssitason valitsijakokoukset olivat laittomia ja tämän seurauksena monet ANC:n jäsenet eivät voineet äänestää viikonlopun konferessissa. Kaaos oli taattu ja konferenssi alkoi vasta lauantaina iltapäivällä.

Saa nähdä, miten käy. Sillä aikaa pitää miettiä kesäversioita suomalaisista jouluruoista jouluaatoksi. Raikasta punajuurisalaattia pähkinöillä ja vuohenjuustolla, ABBA:n silliä, lohta monessa eri muodossa ja rapsakkaa perunalaatikkoa. Kinkku täällä keitetään kattilassa inkiväärioluessa ja sitä syödään salaatin kanssa. Piparkakkutalo ”Tropical Beach Shack” on rakennettu ja se odottaa koristeita.