Eilen istuimme mökillä ulkona lounaalla Antonin kanssa, kun valtava urospaviaani juoksi edessämme olevan nurmikon poikki naapuri perässään. Nousin salamannopeasti ylös, nappasin pöydältä ensimmäisen käteeni sattuneen esineen ja huusin kovaa. Anton oli siinä vaiheessa juossut jo paviaanin perään.
Karhupaviaanit (chacma baboon) ovat yleisiä eteläisessä Afrikassa ja se on viidestä paviaanilajista suurikokoisin. Paviaanin vartalon pituus on jopa yli 80 senttimetriä, hännän pituus isoilla kavereilla myöskin yli 80 senttimetriä ja ne saattavat painaa yli 30 kilogrammaa. Meidän luona vieraillut silverback oli varmasti sitä kaikkein isointa sorttia.
Paviaaneja näkee paljon Cape Pointissa ja Hyväntoivonniemellä ja Kapin vuorilla. Ennen paviaanit söivät juuria, siemeniä ja hyönteisiä Betty’s Bayn vuorilla Harold Porterin kasvitieteellisen puutarhan rinteillä, mutta vuonna 2011 kaikki muuttui Betty’s Bayssä. Suuren puskapalon jälkeen paviaaneille ei ollutkaan tarjolla ravintoa, joten he alkoivat kaivaa ruokaa lukitsemattomista roskakoreista. Fiksut paviaanit tajusivat, että ihmisiltä saa helpommin ravintorikasta ruokaa. Miksi viettää tuntikausia puskassa siemeniä jyrsien, jos keittiöstä voi hakea suklaamuffinssin? Paviaanit ovat oppineet avaamaan ovia ja ikkunoita. Yksi paviaani sai rikottua naapurin autotallin kattolevyn niin, että se pääse pujahtamaan talliin sotkien koko paikan.
Paviaanit on todella pelottavia. Jos ihmisellä on kädessä ruokaa, paviaani kokee, että ruoka on tarkoitettu jaettavaksi. Pitkät ja terävät hampaat voivat saada todella pahaa jälkeä. Valitettavan usein paviaanit eivät pelkää naisia, koska naiset kiljuvat ja juoksevat niitä karkuun. Pari kertaa olen nähnyt valtavan uroksen laukkaavan talon kulman takaa kohti keittiön avointa ovea ja olemme juokseet kilpaa: minä ovea sulkemaan, hän päästäkseen keittiöön.
Paviaanit siis kannattaa jättää omaan rauhaansa eikä niitä saa ikinä ruokkia.
Kello viiden rooibos 