Sateinen talvi & La Colombe Constantiassa

Kaikkien negatiivisten uutisten keskellä voimme juhlistaa sitä, että Kapkaupungin alueen padot ovat lähes täynnä! Viime vuonna samaan aikaan padoissa oli vettä vain 65.8 prosenttia ja vuotta aikaisemmin vain 34 prosenttia. Tällä hetkellä luku on huimat 81.9 prosentti ja lisää vettä on luvattu loppuviikosta.

Kapin välimeren talvi on viileä ja märkä, mutta usein päivisin aurinko paistaa ja on lämmintä. Turistit alkavat valua tänne nyt syys-lokakuussa, mutta toukokuusta elokuun loppuun täällä on ihana hiljaista. Vuoripoluilla ei ole ruuhkaa (tämä on tietenkin myös turvallisuusongelma) ja minnekään ei tarvitse jonottaa. Uuden kodin takkatulen ääressä on tänä talvena juotu monta pulloa punaviiniä.

Monille ravintoloille turistien puuttuminen on tietenkin hankalaa, koska eteläafrikkalaiset eivät yleensä halua, tai ei pysty, maksamaan suuria summia ravintolaelämyksistä, jotka on pääasiassa suunnattu euro- ja dollarimaista tuleville. Monet ravintoloitsijat myös haluavat pitää henkilökunnan työllistettynä ympäri vuoden eli jostain on saatava rahaa. Sen takia täällä saa todella hyviä Winter Special- diilejä ravintoissa.

Kävimme Antonin kanssa lounaalla juhlistamassa 11 vuotista taivaltamme legendaarisessa La Colombe-ravintolassa Silvermist-viinitilalla Constantiassa. Seitsemän ruokalajin maisteluannoksista tuli todella täyteen ja suosikkini oli ehdottomasti lounaan aloittanut japanilaistyylinen miekkakala tataki. Lounas maksoi R495 per henkilö ja tilasimme erikseen pari lasia viiniä. Ruokalajeihin erikseen valitut viinit olisivat maksaneet R450 lisää, mutta päätimme, että lasi viiniä sai riittää näin keskellä viikkoa. Suosittelen lämpimästi!

Bistro @ Klein Constantia

Nyt kun taas viiniä voi juoda niin aletaanpas kirjoittamaan myös viinitiloista! Täällä riittää tiloja jokaiseen makuun ja kirjoitinkin aikaisemmin postauksen eri viinialueista. Vuosien varrella jotenkin kiinnostus tiloilla käymiseen hiipui, kun mieluummin vietimme viikonloput rannoilla, vuorilla tai mökillä. Onko se sitten vauva vai ikä, mutta viinitilat ovat taas alkaneet kiinnostamaan eri tavalla.
Kävin kahden kaverini ja kolmen vauvan kanssa lounaalla Klein Constantia-tilalla muutama viikko sitten. Huomasin äsken, että nettisivuilla sanotaan, että ravintolaan ei saisi tuoda alle 12-vuotiaita, mutta ainakaan kolmet rattaat ja vauvat eivät haitanneet henkilökuntaa ollenkaan. Toisaalta kävimme ravintolassa talvella keskellä viikkoa eli kiireinen kesäviikonloppu voikin olla vähän eri asia.
Klein Constantia on aina tuottanut hyvää viiniä, mutta jostain syystä he eivät ole panostaneet itse miljööseen. Maistelutila on edelleen vähän kolkko, mutta tilan yhteydessä on nyt Bistro @ Klein Constantia. Talvella täällä kannattaa erityisesti käydä ravintoloissa, koska kaikkialla on tarjolla talvimenuita. Paikalliset eivät maksa yhtä paljon ruosta kuin turistit, joten houkutellakseen asiakkaita ravintolat tarjoavat hyvää ruokaa ja juomaa edullisin hinnoin.  Söin tosi hyvän alkupalan, jossa oli vuohenjuustoa ja punajuurta vinaigretten kanssa ja pääruoaksi päädyimme kaikki valitsemaan todella rapeakuorisen kalan ja ranskikset päälle. Ruokajuomana toimi Klein Constantian mainio Pinor Noir. Rypäleet eivät tule itse tilalta, niitä ei Constantiassa kasvateta, vaan tuodaan kylmemmän ilmaston Elginistä ja Hemel-an-Aarden-laaksosta.

Yö viljasiilossa

Taannoin kirjoitin kavereidemme talon rakennusprojektista Stellenboschin lähellä. Vanha ja ränsistynyt varastorakennus sai uuden ilmeen, kun Alexin ja Sumarin nelihenkinen perhe rakennutti itselleen tilavan kodin. 1700-luvun alussa perustettu Natte Valleij-tila on ollut perheen omistuksessa vuodesta 1969 ja tilalla pidettiin pitkään hevosia. Nykyään tilaa käytetään vain asumiseen: Cape Dutch-arkkitehtuurille tyypillisessä päärakennuksessa asuu kaverimme äiti ja myös Alexin kaksi veljeä perheineen asuu tontilla. Lisäksi suuressa piharakennuksessa järjestetään häitä.

Alexin ja Sumarin ulko-oven vieressä sijaitsevat ainutlaatuiset viljasiilotkin haluttiin remontoida ja siellä on nyt mahdollista majoittua AirBnB:n kautta. Lopputulos on todella kaunis. Vihreät marokkolaiset laatat näyttävät valkoisia seiniä ja lämmintä puuta vasten. Alakerrassa on itseasiassa sama hylly kuin meidän olkkarissa.

Natte Valleij ja Simonsbergin siilot sijaitsevat siis 12 kilometriä Stellenboschin keskustasta ja noin 45 minuuttia Kapkaupungin kansainväliseltä lentokentältä. Suosittelen ehdottomasti yhdistämään yön siilossa vierailuun viinialueella.

 

Vauvalomalla viinialueella

”Oletteko menossa babymoonille”, ovat monet kaverit ja tutut kysyneet meiltä viimeisten kuukausien aikana. Babymoonin tarkoituksena on viettää aikaa vain kahdestaan kumppanin kanssa ennen kuin lapsi saapuu maailmaan. Emme ajatelleet tehdä mitään sen kummallisempaa, mutta lyhyellä varoitusajalla varasimmekin huoneen mieheni lapsuudenkodista eli ihanasta Babylonstorenista ja vietimme siellä kolme hyvin rentouttavaa päivää.

Entiset työväen talot on muutettu ihaniksi ja tilaviksi kaksioiksi tai kolmioksi, joissa on todella skandinaavisen selkeä sisustus. Kaksi lonkkaongelmaista nukkui todella hyvin isossa pehmeässä pedissä. Hotellin aamiaisella Babel-ravintolassa suurin osa raaka-aineista tulee tilan puutarhasta ja kaikki yksityiskohdat on vaan niin hyvin ajateltuja.

Tilalla voi puuhata kaikenlaista. Aamuisin järjestetäänpuutarhakierros ja kävely tilan ympäri. Iltapäivällä hyppäsimme Land Roveriin ja ajoimme Simonsberg-vuorelle katsomaan auringonlaskua nauttien virvokkeista. Kylpylän yhteydessä oleva kauneushoitola tarjoaa Dr Hauschka ja Esse-hoitoja, mutta me päädyimme vain saunomaan ja pulikoimaan lämmitettyssä poreammeessa ja uima-altaassa. Illallinen Babel-ravintolassa kruunaa ah-niin-ihanan päivän.

Sattumalta tilalla järjestettiin samaan aikaa Teas & Tisanes-yrttiteetyöpaja, jossa pääsimme sukeltamaan paikallisten rohtokasvien ihmeelliseen maailmaan.  Rooibos-yrittäjille se oli myös työnkin ja tuotekehittelyn takia todella hyödyllinen tapahtuma. Siitä myöhemmin tällä viikolla. Tietoa tulevista työpajoista löytyy täältä.

 

Viiniä Hemel-en-Aarden laaksossa

Meidän mökiltä on noin puolen tunnin ajomatka Hermanuksen lähellä sijaitsevaan Hemel-en-Aarden laaksoon. Vihreiden vuorien välissä tunnelma on autenttisempaa kuin viimeisen päälle stailatuilla viinitiloilla Stellenboschissa tai Constantiassa.

Hermanus on suosittu lomakaupunki niin paikallisten kuin ulkomaalaisten keskuudessa ja lomakausina se täyttyy jo liiaksi. Joululomilla Antonia on vaikea suostutella esimerkiksi lounaalle Hermanukseen ruuhkien takia. Kaupunki on suosittu syystä: se sijaitsee lähellä metropolia, rannikko on valtavan kaunis, kaupunkia ympäröi kauniit vuoret, ainutlaatuinen fynbos-kasvillisuus ja hienot  maastopyöräily- ja vaellusreitit. Eniten Hermanus tunnetaan etelänmustavalaista, jotka talvella tulevat uiskentelemaan rantapromenadin lähelle. Paras tapa nähdä valaat on kuitenkin hypätä veneretkelle.

Hemel-en-Aarde-laakson tilat tunnetaan palkituista chardonnay-viineistä ja päiväretken ehdottomasti kruunaa lounas ja yhteensovitetut viinit pitkän kaavan mukaan Creation-tilalla. Aloitimme päivän aamuviinillä Hamilton Russell-tilalla, jonne vie kiemurteleva sypressien reunustama tie. Tila tunnetaan chardonnaysta ja pinor noirista. Viinit ovat keskimäärin kalliimpia kuin monilla turistien suosimmilla suurilla ja teollisilla viinitiloilla, koska pientuottajat valmistavat vain pienen määrän kutakin viiniä. Miljöö on todella sympaattinen ja kotoisa, joten pienen lammen rannalla viihtyy helposti pidempäänkin.
Jatkoimme matkaa Newton Johnson-tilalle, josta on huikeat näköalat laaksoon ja merelle yli melkein meidän mökille asti. Kaikki maistelut maksavat R35-R80, mutta maksaminen kannattaa, koska viileän, palkitun chardonnayn maisteleminen huikaisevissa maisemissa on sen arvoista.

Oma suosikkitilani on viinin,  arkkitehtuurin ja sisustuksen puolesta Ataraxia. Tilan tarina viinitilana alkoi vuonna 2004, kun nykyiset omistajat ostivat 47 hehtaaria maata paikalliselta maanviljelijältä. Tila sijaitsee yhdellä laakson korkeimmista kohdista ja kirkolta näyttävässä rakennuksessa on paljon paikallisten taiteilijoiden värikästä taidetta Mukaan tarttui muutama pullo Ataraxian makoisaa Serenity-viiniä, joka on 25 prosenttia Pinor Noiria, 25 prosenttia Cinsaultia ja 50 prosenttia eteläafrikkalaista Pinotagea. Pinotage-rypäle jalostettiin Etelä-Afrikassa vuonna 1925 ja se on Pinor Noir- ja Cinsault-rypäleiden sekoitus. En rehellisesti sanottuna pidä Pinotagen jälkimausta, mutta punaviinien sekoituksissa se toimii.

Ataraxiasta suuntasimme kaverin Chris Alheitin Alheit Wineyards–tilalle, jossa hän antoi meille pienen viininvalmistuskierroksen sadonkorjuukiireistä huolimatta. Chris on kansainvälisesti palkittu viininvalmistaja. Siitä lisää perjantaina.

 

 

Viineistä kiinnostuneille

Maaliskuun alussa viininviljelijät ja -valmistajat juoksevat pitkin viiniköynnösrivejä tarkistamassa sokeripitoisuuksia. He tekevät pitkiä päiviä paahtavassa auringossa pellolla ja hiilidioksidia pulputtavien viinitynnyreiden vieressä. Käyn nykyään aika harvoin tiloilla, mutta kun pohjoisesta saapuu perhettä tai ystäviä, viinimaisteluissa ja ravintoloissa on mukava käydä.

Vanhempani ja isoveljeni viettivät noin viikon etelän lämmössä ja kävimme perinteisessä Constantiassa kolmella tilalla ja ulkomaalaisille vähemmän tutussa, pinot noirista ja chardonnaysta tunnetussa Hemel-en- Aarde-laaksossa Hermanuksessa. Kaikilla viinialueilla taitaa olla kavereita viljelijöinä tai/ja valmistajina eli on mukavaa saada yksityiskierroksia tiloille heidän opastaminaan. Anton on myös hyvä opas, koska hän tietää viinistä kohtalaisen paljon. Vierailuista lisää myöhemmissä postauksissa.

Usein Kapiin matkaavat kaverit ja tutut kysyvät neuvoa viinitilojen suhteen. Tämän blogin tarkoituksena oli saada tekosyy tehdä viinikurssi ja perehtyä vielä enemmän Etelä-Afrikan viineihin, mutta kasvavan vatsanseudun takia viininmaistelu saakin odottaa ainakin elokuuhun. Stellenbosch on alueena kuuluisin, mutta Kapin provinssin  voi jakaa kahdeksaan viinialueeseen:

Constantia Kapkaupungin lähipaikka noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungin keskustasta Pöytävuoren kansallispuiston ympäri M3-tietä myötäpäivään. Etelä-Afrikan viinihistoria alkoi täältä 1600-luvun lopussa. Yhdeksän tilaa tarjoaa hyvää viiniä, näköaloja, huippuravintoloita ja arkkitehtuuria.

Stellenboschissa valikoimaa onkin jo liikaa tarjolla! Lähes 200:lta viini- ja viinirypäletilalta löytyy majoitusta yhdestä tähdestä kuuteen, ravintoiden määrä on valtava ja valtavan kauniit Cape Dutch- arkkitehtuurille tyypilliset valkoiseksi maalatut rakennukset läikittävät maisemaa. Stellenboschiin ajaa noin tunnissa N1- tai N2-valtateitä riippuen päämäärästä Stellenboschissa.

Helderberg sijaitsee Stellenbosch eteläpuolella Stellenboschin ja Somerset Westin välissä. Alue tunnetaan valkoviineistä ja siellä on paljon hienoja golfkenttiä sitä kaipaaville.

Durbanville sijaitsee niin sanotun boerewors- esiripun takana Kapkaupungin pohjoispuolella. Boerewors on eteläafrikkalaisista grillijuhlista tunnettu makkara ja nimi tarkoittaa afrikaansiksi maanviljelijän makkaraa. Eteläafrikkalaiset vitsailevat näkymättömästä esiripusta, joka siis jakaa Kapkaupungin englantia ja Durbanvillen afrikaansia puhuvat väestöt. Muutamilta tiloilta on hienot näköalat Table Bay-lahdelle ja Pöytävuorelle.

Franschhoekin kylä sai nimensä ranskalaisten hugenottien mukaan, jotka pakenivat Euroopan vainoja Etelä-Afrikkaan 1600-luvun lopussa. Alueella tuotetaan paljon Etelä-Afrikan kuohuviiniä ”Cap Classique” ja alueella on paljon huippuravintoloita. Viinijunalla pääsee helposti tilalta toiselle ilman autoa.

Hottentots-Holland vuorten takana sijaitseva Elgin tunnetaan viileämmästä ilmastosta . Viinirypäleiden kypsyminen alueella tapahtuu hitaammin vaikuttaen viineihin. Monet viinitilat ovat edelleen ”normaalien” perheiden omistuksessa verrattuna esimerkiksi moniin Stellenboschin, Franschhoekin ja Constantian tiloihin, joita omistavat upporikkaat ja yritykset erilaisten rahoitusjärjestelyiden kautta. Monille tiloille pitää varata maisteluaika etukäteen, koska maisteluiden järjestäminen ei ole heidän päähommansa. Ajomatka Kapin keskustasta on alle puolitoista tuntia. .

Hemel-en-Aarde on oma suosikkialueeni. Taivaan ja maan mukaan nimetyssä laaksossa on pientuottajia ja erityisesti muutamia chardonnayta on palkittu kansainvälisissä viinikilpailuissa. Jylhät vuoret muodostavat kauniin taustan maalaismaisemalle. Päivän laaksossa voi helposti yhdistää yöhön tai pariin Hermanuksen lomakaupungissa. Sinne ajaa Kapista noin kahdessa tunnissa.

Swartland tarkoittaa mustaa maata afrikaansiksi. Sateiden jälkeen alueelle endeeminen kasvillisuus renosterbos eli sarvikuonopuska näyttää mustalta. Sarvikuonot on kuitenkin aikoja sitten tapettu sukupuuttoon ja korvattu viljelymaalla. Swartlandia hehkutetaan innovatiivisena ja hipahtavana viinialueena: nuoret viininviljelijät kokeilevat rohkeasti kaikkea uutta ja luomuviljelytavat ovat pop.

 

 

Viinitilat saavat odottaa

Yksi syy blogini aloittamiseen oli eteläafrikkalainen viini. Lähialueillamme sijaitsee satoja viinitiloja ja ajattelin, että blogi olisi hyvä tekosyy käydä vierailemassa tiloilla ja oppia syvemmin paikallisista viineistä. Voisin sanoa, että vuosien varrella olen oppinut niistä ihan kohtalaisesti ihan vain ”oman käden kautta”, mutta laajempi osaaminen on alkanut kiinnostaa niin, että mietin jopa viinitutkinnon tekemistä harrastuksena. Mieheni on entinen viininviljelijä ja -valmistaja, joten verkostomme kautta viinimaailmaan sukeltaminen olisi kohtalaisen helppoa.

Muutama kuukausi sitten baby Louw kuitenkin ilmoitti tulostaan eli viininjuonti saakin sitten odottaa ensi kesäkuuhun. Yksi päivä maistoin vähän laadukasta viiniä mieheni lasista ja totesin, että se maistui ihan hirveältä hapolta. Eli ei sitä viiniä edes tee mieli!

Toisaalta viinitiloilla on kiva käydä, vaikka ei viiniä joisikaan. Kävimme pikavisiitillä Lourensfordin viinitilalla Somerset Westissä matkalla mökille. Somerset West sijaitsee noin 50:nen kilometrin päässä Kapkaupungista N2-valtatien varrella. Jylhän Helderberg-vuoriston juureen vuonna 1709 rakennettu tila on todella kaunis ja siellä on jokaiselle jotain. Tilalla sijaitsee Coffee Roasting Company-kahvila,  The Millhouse Kitchen-ravintola, taidegalleria ja siellä myös järjestetään markkinoita.

Lourensfordin omistaja on muuten ollut paljon mediassa viime aikoina. Hän omistaa suurimman osan kansainvälisen Steinhoff-vähittäismyyntifirman osakkeista ja firma on kovaa vauhtia kaatumassa tilinpitopetoksien takia. Etelä-Afrikassa yritysryppääseen kuuluvat muun muassa Shoprite ja Checkers-ruokakaupat, Pep-vaatekaupat ja Ackermans. Hän on osa porukkaa, jota täällä kutsutaan ”Stellenboschin mafiaksi”: valkoisia afrikaanereita, jotka apartheidin aikana ja sen jälkeen ovat keränneet valtavan omaisuuden.

Kukkakruunuja Babylonstorenissa

Babylonstoren on ollut jo vuosia niin paikallisten kuin turistien suosikkipaikka upean puutarhan, hyvän ruoan ja ainutlaatuisen luksusmaatilahotellin takia. Tilalla järjestetään myös paljon ihania työpajoja puutarhanhoidosta ja lähiruoasta kiinnostuneille. Tilan viinistä en osaa toistaiseksi sanoa mitään, mutta ensi vuonna aion mennä oliiviöljyntekokurssille.
Tämä vuonna toista kertaa Babylonstorenin aloitteesta vietetään Etelä-Afrikassa lokakuussa Puutarhapäivää eli Garden Daytä. Hyvä ystäväni vastaa koko projektista ja päivästä kuultuani päätin, että tämä työpaja olisi kiva kokea. Paikalla oli noin 15 innokasta kukkakruunujen rakentajaa. Ensin keräsimme kahdeksan aarin puutarhasta laventelia, vehnää ja retiisejä ja saimme käyttöömme muitakin kasveja. Sen jälkeen saimme itse sekoittaa omat yrttiteemme ihanissa bambumajoissa. Kukkakruunut päässä – tottakai!Meille Babylonstorenilla on erityinen merkitys, koska Anton vietti siellä lapsuutensa ja nuoruutensa kuten seitsemän sukupolvea ennen häntä. Vuonna 2007 suurin osa tilasta siirtyi nykyisille omistajilleen ja vuonna 2012 keräsimme viimeiset viinirypäleemme Simonsberg-vuoren juurelta. Onneksi sen vuoden hemmetin hyvää kotitekoista on vielä jäljellä parisataa pulloa. Vaikka marjainen Cabernet Sauvignon on jo todella hyvää, joskus 2020 paikkeilla alkavat maut olla sitten kohdillaan, jos yksikään viinipullo selviää niin pitkään juomatta.

Nykyiset omistajat eli  Elle Decorationin entinen päätoimittaja ja liikemies ovat luoneet mielettömän upean tilan, jossa viihtyy vaikka koko päivän. Kahdeksan aarin puutarha pursuaa kaudelle tyypillisiä hedelmiä, vihanneksia ja yrttejä. Turistisesonkina joulu-tammikuussa vierailijoita on jo liiaksi eli jos mahdollista, kannattaa käydä muina vuodenaikoina.

Työpäivä oliivi- ja viinitilalla

Eilen vietin päivän Stellenboschin viinialueella ja kaupungissa työtapaamisissa. Stellenbosch sijaitsee noin tunnin päässä Kapkaupungista viinialueen sydämessä. Kaupungin perusti Kapin siirtomaa-alueen kuvernööri Simon van der Stel vuonna 1679 ja nimi tarkoittaa van der Stelin puskaa.

Etelä-Afrikan seikkailuni alkoi Stellenboschista, kun opiskelin yliopistolla lukukauden Etelä-Afrikan historiaa, politiikkaa ja ympäristötiedettä. Myöhemmin työskentelin siellä lähes kolme vuotta luonnonsuojelujärjestössä. Yliopisto on koko kaupungin vetovoima ja erityisesti viinitieteen (oenology) ja viininviljelyyn liittyvä koulutus on arvostettua. Kauniit Cape Dutch- tyyliset talot reunustavat katuja, ja kahviloista ja ravintoloista saa todella hyvää ruokaa. Stellenboschissa on kuitenkin valitettavasti rasismi edelleen voimissaan. Kerron Stellenboschin synkemmästä historiasta apartheidin eli rotuerottelun synnyinpesänä ja nykypäivän ongelmista joskus toiste.

Helshoogten solasta tulee monia hyviä viinejä. Maisematkin on todella huikeat. Olen käynyt monta kertaa Tokaran viinitilalla lounaalla ja/tai viininmaistelussa. En jostain syystä ole aikaisemmin eksynyt Tokara Delicatessen-puolelle. Aivan mielettömän ihana deli ja ravintola, jonka valtavista lasi-ikkunoista näkyy vuorille ja viinitarhoille. Tokaran pääravintola on todella hyvä, mutta jos kaipaat rennompaa ja lompakolle ystävällisempää lounasvaihtoehtoa, suosittelen lämpimästi deliä. Paikallisten laatutuotteiden kuten oliiviöljyjen, hillojen ja juustojen tarjonta on myös runsasta. Niihin onkin helppo upottaa lounaassa säästetyt randit. Olisin voinut tyhjentää sisustustavarahyllytkin samantien. Ihania keittiötarvikkeita yllin kyllin.
Lapsiystävällisessä ravintolassa ulkomaalaiset äidit nauttivat aamiaista, kun lapset mönkivät lattialla. Täällä on todella paljon lapsiystävällisiä paikkoja. Pari vuotta sitten suomalainen kaveripariskunta matkusti kuusi viikkoa Johannesburgista Durbanin kautta Garden Routea Kapkaupunkiin kahden lapsensa kanssa. Muistaakseni toinen lapsista oli 4-vuotias ja toinen 1-vuotias. Ennen matkaa heitä jännitti, mutta todella nopeasti he tajusivat, miten helppoa täällä on matkustaa lapsien kanssa. Ravintoloissa tarjoilijat tulivat ihastelemaan lapsia ja pitivät nuorempaa lasta sylissä, kun vanhemmat söivät! Kaikki eteläafrikkalaiset, joita he kohtasivat, olivat aina ystävällisiä ja avuliaita. Vuokra-auto siis alle ja menoksi!